mumma

Siivosin vinttiä ja löysin vanhan Turtles-aiheisen metallipenaalin. Paiskasin sen jo roskiin, muttä sitten muistin tämän keskustelun. Nyt olen vähän epävarmalla mielellä, annanko sen mennä menojaan. En oikein ymmärrä sen käyttömahdollisuuksia kätkönä. Eihän se vesitiivis ainakaan ole. Mangneetti siinä kyllä pysyy. Katson nyt sanooko joku asiasta jotain ratkaisevan viisasta tai välähtääkö jotain fiksua omassa nupissa. Olkoon nyt pari päivää.

Toivon ettei kukaan ottaisi tätä keskustelua minään painostuksena yhdenmukaisuuteen. Joskus tulee ehkä joistakin muistakin keskusteltavista asioista vähän sellainen tunnelma, että väitellään, mikä on oikein. Esim. ovatko laskutehtävät multeissa kiellettävä, saako tehdä mikron, jos isompikin purkki mahtuisi, saako tehdä liian vaikeita mysteereitä jne. Enpä malta pidättäytyä toteamasta, että itse kyllä tykkään laskumulteista (tuleepahan oltua ulkona kauemmin), tykkään isommista purkeista, mutta ei sillä nyt niin väliä ole ja liian vaikeita mysteereitä en rupea selvittelemään, koska googlailu on minusta typerää. Jos olen paikallani kotona niin ehdottomasti romaani kädessä. On kuitenkin hyvä, että kaikenlaisia tehdään,koska tottahan me nyt kuitenkin aika kirjavaa porukkaa ollaan. Joukossa on jopa mummoja. Niin, mutta siitä itse asiasta. Kai tätä saa harrastaa vaikka ei tykkäisi lainkaan logien kirjoittelusta. Irvinaama vaan sitten. On kuitenkin ollut kivaa huomata, että myös vaikkapa lörpöttelyt sallitaan. Itse tykkään niistä eniten ja tietty tarinoista, siis sellaisesta päiväkirjatyyppisestä jutustelusta. Mutta eihän sellaista asiaa, fiilistä ja aikaakaan aina ole. Siis kiva vaan, että sekin sallitaan.

Jaa, omalla kohdallani voisi olla jotain sellaista että: PUUSKUPUHIA 80 %. Tämänhän takia nyt lähinnä tätä harrastan. KORPINKYNTTÄ 2 % Kun töissä ainoa elin, mitä käyttää on aivot niin kyllä harrastuksen pitää olla sellainen että saa olla rentouttavan tyhmä. Kyllä sitä nyt vielä maastossa laskeskelee, jos ei mene potenssi ja neliöjuurilaskuja korkeammalle tasolle, mutta että kotona pitäis googlailla ja sen semmosta, ei hitossa. ROHKELIKKOA 9 % Ensin tulee mieleen, että EI, EI, EI. Sitten vaan alkaa muistua mieleen ne kerrat, on ulkomailla autovuokraamon uhkavaatimuksista huolimatta ajeltu erittäin vaarallisia vuoristoteitä huonolla autolla käköjen perässä ja hoettu: "Jos vielä tästä selvitään hengissä niin ei koskaan enää." Tai kompuroitu vuorenrinnettä vain huomataksemme, että edessä on syvä rotko ja kätkö seuraavalla huipulla. LUIHUSTA 9 % En tykkää mikroista. Siksi ainoa tekemäni 0-pistekätkökään ei ole mikro. Mutta, kun kotikaupunkiin tulee uusi kaupunkimikro, niin onhan se kiva iltakävelykohde. Tai ulkomailla vaikka jossain isossa kaupungissa on kiva tehdä temppuja, jotta saisi mikron ihmismassan keskellä huomaamattomasti out ja in.

Enpä ole tätäkään aihetta täällä ennen huomannut. Kävin viimeksi luovuttamassa verta 21.9.-07. Käyn n. 3 kertaa vuodessa. Nyt menee seuraava kerta ensi vuoden alkuun. mumma

Onhan näitä kohtaamisia jästien kanssa sattunut. Hauskin oli 22.10.2007 Wienissä tuomiokirkon aukiolla. Etsimme paapan kanssa jossakin valtavan kirkon kupeessa olevaa mikrokätköä, emmekä millään löytäneet. Tori oli tupaten täynnä turisteja, eläviä patsaita ja Motzartin aikaisiin asuihin pukeutuneita miehiä, jotka mainostivat illan konserttia tuomiokirkossa. Luulimme, että väkeä ja hulinaa oli ympärillä niin paljon, ettei kukaan kiinnittäisi meidän puuhiin huomiota. Useampi peruukkipäinen ja upeaan viittaan sonnustautunut Motzart-hahmo tuli kyllä kysymään, emmekö olisi kiinnostuneita tulemaan illan konserttiin. Aina sanoimme, että emme valitettavasti ole illalla Wienissä. Aina kysyttiin, missä sitten olemme ja aina vastasimme;" Helsingissä", johon aina; "OOOH". Sitten yksi Motzart-tyyppi tulikin suoraan kysymään, mitä etsimme. Sanoin, että se liittyy harrastukseemme, eikä hän voi meitä auttaa, kiitos. Hän kysyi, mihin harrastukseen. Sanoin, että se tuskin häntä kiinnostaa. Hän sanoi, että nimenomaan kiinnostaa. Sanoin, että se on kuitenkin sellaista, jossa hän ei voi meitä auttaa. Hän sanoi tietävänsä Wienistä kaiken, joten tietää voivansa auttaa. Sanoin turhautuneena, että harrastuksemme on geokätkentä ja etsimme täällä olevaa kätköä. Hän oli aivan ymmällä ja pyysi minua kertomaan kaiken tästä harrastuksesta. Jouduin kertomaankin aika paljon kunnes sain sanottua, että meillä on vain muutama tunti aikaa olla Wienissä ja haluamme todellakin löytää joitakin kätköjä, joten nyt lähdemme muualle etsimään. Parin tunnin päästä olimme käyneet syömässä ja löytäneet kolme uutta kätköä. Katsoimme parhaaksi lähteä aseman suuntaan ja sitten junalla lentokentälle, vaikka pari kätköesitettä poltti vielä taskussa. Ajattelimme, että varminta mennä tuomiokirkon aukion kautta, ettemme ainakaan eksy paluumatkalla. Kun lähestyimme aukiota niin sama Motzart asuinen nuorimies JUOKSI meitä vastaan. Sanoi odottaneensa koko ajan ja haluavansa nyt vastauksia moniin kysymyksiin ja sitten etsittäisiin kätkö yhdessä. Jankkasin hänen kanssan vielä pitkän tovin kunnes paappa osoitti tuskastuneena kelloaan. Silloin iskin hänen käteensä yhden etsimättä jääneen kätkön esitteen. Kääntöpuolelle olin tulostanut kätkön kartän. Hän tuijotti sitä aivan tyrmistyneenä ja sanoi: "Minähän tiedän tämän paikan." Sanoin silloin: "Totta kai tiedät. Wienhän on kotikaupunkisi. Luulet siksitoiseksi tietäväsi täältä kaiken, mutta minä Helsingissä tiedän enemmän. Tiedän, että kotikaupungissasi on salainen maailma, jota sinä wieniläinen et tunne. Kaikkialla, missä kuljet on geokätköjä. Kuljet päivittäin niiden ohi ajatellen: "Tiedän kotikaupungistani kaiken, etkä kuitenkaan tiedä salatusta maailmasta mitään". Hän tuijotti lumoutuneena paperia kädessään. Sanoin: "Nyt me lähdemme Helsinkiin". Hän juoksi vielä vähän matkaa perässämme hokien: "Kiitos, kiitos, kiitos." Tulikohan hänestä geokätkijää ??? Kirjoitin tuomiokirkon kätkön sivulle, ettemme löytäneet kätköä, mutta jos tapaamastamme henkilöstä tulee kätköilijä niin hän ei tule koskaan luovuttamaan yhdelläkään kätköllä. Olisi muitakin tarinoita elävästä elämästä, mutta tämä tällä kertaa. mumma

Tekisin mielelläni 0 km-kätkön ainakin Vähäänkyröön, mutta kyllähän Isokyrö ja Laihia menisivät siinä samalla. Ensisijaisesti siis varaisin Vähänkyrön. Kuntaliitokset toki muuttavat tilannetta, mutta onko sillä sitten väliä. Eikö 0 km-kätköt voi olla myös "historiallisia" ? mumma

Kokeilenpa ensimmäisen kerran vastata jotakin näille keskustelupalstoille. Tästä tuntui olevan helppoa aloittaa. Niin, kotiani lähin kätkö on PekkaR:n Inhokkikätkö. Se on 0.44 km:n päässä. Seuraava on omani: LEIKI JA LIIKU 0.48 km:n päässä. Eiks vaan, minun kätköni kuulosta positiivisemmalta. Sitten on täsmälleen samalla etäisyydellä mutta eri ilmansuunnissa PekkaR:n Suosikkikätkö ja omani, Käänteenarolaisten lenkkipolku. Molemmat ovat 0.51 km:n päässä. Kilometrin säteellä näyttää olevan semmoiset 15 kätköä. Olen tehnyt kätköjä myös Etelä-Pohjanmaalle lapsuudenkotini ympäristöön. Siellä lähin on Artificial swimming place (siis sitä kotiani lähin). Ensimmäinen kätköni oli Budapestissa oleva hautausmaakätkö Graveyard on the Fiumei road. Olin Budapestissa synttäreitä paossa ja avasin siellä paketin, jossa oli gepsi ja kaksi kätköesitettä. Hautausmaan enteellisesti löysin, mutta en kaupunginpuiston kätköä. Jos muuten käytte Budapestissa niin etsikää tuo hautausmaakätkö. Se hautausmaa on nimittäin kuin suunnattoman suuri taidenäyttely, aivan ihmeellinen. Kyllä se sopi hyvin syntymäpäiväänkin mieltä ylevöittävästi eikä päinvastoin. Kun en nyt vaan hurahtaisi näihin keskustelupalstoihin. Nytkään en edes pysy tiukasti asiassa ja pitäisi tehdä jotain aivan muuta. mumma