Finnish Gc Profile ??

[jupilli]

Mikä onkaan kotimaisen kätköilijän profiili ??

Mitä haet kätköilystä ?? Koska harrastat kätköilyä ?? Koska roikut Groundspeakissä ?? Mitä muuta GCn tiimoilta tulee mieleesi ??

 

Vaikkapa näin omalta kohdaltani:

 

Olen ns Newbie joka vasta opettelee tapoja ja osin tarkoituksellakin törmäilee vasten aiemmin sovittuja sääntöjä (?) joita toki tahdon kunnioittaa. Olen varsin kauan harrastanut aktiivista vapaa-ajan kalastusta joka on pakottanut myös perheeni kuljeksimaan pitkin Suomenmaata niin että joskus uskoin nähneeni maastani jotain. Nyt kuitenkin, vain muutaman GC-opettelu viikon jälkeen voin todeta että kaikki GCt voivat opettaa minulle jotain, yhteensä paljonkin.

Taustallani on piiiiitkä työrupeama IT-alalla ja senkin takia harrastus sopii minulle kuten se nyrkki nenään. Sain GPSrn työtovereiltani syttärilahjana ja nyt vihdoin keksin sille oivallista, ja niin kovin hyödyllistäkin käyttöä. Toisekseen olen aina viettänyt luonnossa paljon aikaani nauttien niin marjastuksesta, sienestämisestä kuin pelkästään vapaasta kuljeskelemisestakin.

Noista GS-forumeista on nyt tullut ainakin viime aikoina perhesopua haittaava pulma, ehkäpä se taas kohta helpottaa !??

Ja tietty, perheeseemme kuuluu kaksikin koiraa niinkuin tuntuu olevan monilla tapana. Palaan tähän aiheeseen myöhemmin kunhan saan sopivampia kuvia aikaan.

Onkos kellään mitään sanotavaa ??

[+Divine]

Geokätköily on minulle ennenkaikkea kätkettyjen rasioiden löytämistä. Minua kiehtoo se, että voin etsiä piilotettuja 'aarteita', joista tavallisilla tallaajilla ei ole ole tietoa, ja samalla tulee nähtyä paikkoja, joista ei ole ennen tiennyt, tai joissa ei ole aikaisemmin tullut käydyksi. Suhteeni luontoon ja luonnossa liikkumiseen on muuttunut jonkin verran tämän harrastuksen myötä. En ole kalastanut, metsästänyt, 'eräillyt' tms. oikein koskaan elämässäni, joten kätköily on vähän väkisinkin tuonut niistä joitain elementtejä elämääni.

 

Sijainnittomista, eli bongauskätköistä (locationess caches) en ole koskaan oikein innostunut. Siispä en niitä muutamaa, jotka olen löytänyt, ole löydöiksi kirjannut. Nettikamera'kätköt', jotkut virtuaalit, treffikätköt ja muut tapahtumat ovat myös minun kirjoissani siinä mielessä mielenkiinnottomia, etten laskisi itse niitä samaan summaan löytämieni ns. oikeiden kätköjen kanssa, vaikka viime kädessä samapa tuo. Minulle on mielekkäämpää etsiä paikalta jotain sinne piilotettua, kuin käydä siellä toteamassa jostain kyltistä jokin numero tai tekstinpätkä. Toki osallistun mielelläni siivoustalkoisiin tai treffikätköihin, aina on ollut mukava tavata muita harrastajia.

 

Yksi hienoimmista asioista geokätköilyssä on mielestäni homman kansainvälisyys. Tätä toimintaa voi harrastaa sellaisenaan melkein missä päin maailmaa tahansa, ja olen myös saanut monia mukavia ja mielenkiintoisia kontakteja erimaalaisiin kätköilijöihin ja muutaman ulkomaan elävän tavannutkin yhteisen harrastuksen tiimoilta. Myös jotkut niistä harvoista kätköistä, jotka olen löytänyt ulkomailla, ovat vieneet minut jälleen paikkoihin, joihin en välttämättä olisi hakeutunut ilman kätköilyharrastustani. Vai luuletteko, että olisin lähtenyt kiipeilemään bangkokilaisen pikatien varrella olevan valtavan mainostaulun rakenteisiin ihan vain huvikseni?

 

Näitä foorumeita nyt tulee lueskeltua lähes päivittäin, paitsi lomamatkoilla. Vivahde harrastukseen sekin.

 

Ajan kuluessa ja kokemuksen karttuessa olen tullut nirsommaksi lähtemään kätköille 'pienin perustein'. Tällä tarkoitan sitä, että kun vielä alkuaikoina lähdin iloisesti ajamaan viisikinkymmentä kilometriä yhteen suuntaan yhden kätkön takia, niin nykyään koetan luonnon, ajan ja rahojen säästämiseksi suunnitella kätköilymatkan sellaiseksi, että saan kuitattua samalla ajomatkalla useampia kätköjä kerrallaan. Minulla ei ole enää mikään hinku saada Eka Löytäjä -mainintoja plakkariin, vaikka tietysti onhan aina kiva olla ekana paikalla. En sen takia kuitenkaan lähde erikseen liikenteeseen, ellen ole jo muutenkin menossa kätkölle päin. Sama kätkö voi minun puolestani maata jossain 20 km päässä Lempäälässä montakin kuukautta, ennen kuin lähden sitä sieltä etsimään, jos aikatauluni ei natsaa, ja/tai jos en samalla reissulla saa jotain muuta hyödyllistä aikaiseksi.

 

Vaikka usein haenkin samalla reissulla useampia kätköjä, en kulje ihan laput silmillä pää kolmantena jalkana kätköltä toiselle, vaan pyrin nauttimaan paikoista ja miettimään, miksi kätkön piilottaja on juuri tänne halunnut ihmisiä tuoda.

 

Yksi hauska piirre, jonka olen saanut tähän harrastukseen itselleni luotua, on ollut eräänlainen sairaalloisella itsepäisyydellä kätköileminen. Esimerkiksi kerran etsin pääkaupunkiseutureissulta parissa päivässä vajaat 30 kätköä. Tai vuosi sitten Thaimaassa erään kätkön löytämiseen oli vain 20 min aikaa, mikä melkein riitti; tuloksena oli rikkinäiset sandaalit ja lievä haavoittuminen. Tai se, kun löysin kätkön* siitä huolimatta, että sen koordinaatit olivat n. kilometrin pielessä. Tai ne pari kertaa, kun olen lähtenyt kahlaamaan/hiihtämään umpihankeen kilometrikaupalla erittäin epätodennäköisten löytöjen perään... Suosittelen kaikille hulluille.

 

Niin, ja vielä loppuun sellainen huomio, että vaikka olenkin kiinnostunut eritoten rasiakätköjen löytämisestä, ei minulla jaksa riittää oikein mielenkiintoa varsinaiseen niistä löytyvien tavaroiden vaihtamiseen. Tämäkin on muuttunut alkuajoista, jolloin saatoin vaihtaa kamaa useamminkin. Jotakin tarpeellista saatan ottaa, jos sellaista löydän (ja toki jätän vastaavanarvoista kamaa tilalle), mutta omalta kohdaltani en näe kovinkaan mielekkääksi kierrättää muovileluja ja avaimenperiä pakasterasiasta toiseen vain kierrättämisen takia. Toki oman nimikkoesineeni - Far Side -sarjakuvan - jätän kätköön aina, kun olen muistanut ottaa niitä mukaan.

 

* Täytyy huomauttaa tyytymättömyyteni approverille, joka näköjään tässäkin tapauksessa on poistanut loggauksia, jotka olivat omalta ja kätköhistorian kannalta erittäin mielenkiintoisia. Huolisin mielelläni alkuperäisen loggaukseni ko. kätköstä takaisin.

 

EDIT: typoja

Edited March 3, 2004 by Divine

[seikku]

Me olemme helsinkiläinen perhe ja aloitimme viime syksynä kätköilyn. Käymme kätköillä lähinnä viikonloppuisin, koska arkena miehen tultua töistä ja syötyämme onkin niin myöhä yleensä, että lapsi pitää laittaa jo nukkumaan. Meille kätköily on vapaamuotoinen harrastus; etsimme kätköjä silloin kun ei ole muuta tekemistä ja hetken mielijohteesta. Joskus etsimme myös jonkin matkan varrella olevan kätkön jos olemme menossa jonnekin.

 

Itse pidän siitä, että harrastuksessa ei kilpailla muiden kanssa, ei ole kiire, eikä ole pakko lähteä etsimään kätköä jos ei huvita. Toisin sanoen pidän siitä, että harrastus ei sido minua mitenkään. Tämä harrastus vie meidät myös ulkoilmaan jopa pakkasella ja räntäsateella. Muuten ei varmasti tulisi ulkoiltua, kun meillä ei ole koiraakaan. Kaksi kissaa tosin löytyy, mutta ne eivät kätköile kanssamme .

 

Nyt talvella ei kauheasti pakkasella huvita jäädä pitkäksi aikaa kätköpaikalle hengailemaan, mutta kesällä toivon, että voimme eväsretkeillä samalla.

 

Kätkön löytäminen tuo aina hienon tunteen. Tuntuu, että on tänäänkin tullut tehtyä JOTAIN. Lapselle tärkeintä on tietenkin tavaroiden vaihtaminen, vaikka toki hän on myös ylpeä kätköistä, jotka hän henkilökohtaisesti löytänyt.

 

Kätköilyn taustalla oleva arvomaailma on myös minulle tärkeää. Kuvittelen, että geokätköilijät ovat suht hyvinkäyttäytyvää muut ihmiset huomioonottavaa porukkaa, jotka sopii hyvin vertaisryhmäksi. Kätköilijät eivät öykkäröi, sotke, tappele keskenään jne. Harrastus ei katso ulkonäköä, sukupuolta, ikää ja muita henkilökohtaisia tekijöitä. Se on kaikille soveltuvaa ja ilmaista. Itse harjoitan hiljaista Cache In Trash Out -kampanjaa keräämällä silloin tällöin kätköreissulla roskia luonnosta. Hienointa on, että tätä voi harrastaa perheen kanssa, koska minua kiukuttaa nykypäivän harrastukset, jotka ovat "vain aikuisille" tai "vain lapsille". Tässä kaikki ovat samanarvoisia.

 

Tuntuu, että viimein olen löytänyt itselleni tosissaan sopivan harrastuksen.

 

-Laura-