Jump to content
Sign in to follow this  
Followers 1
Harjus

FIN: Kommellukset kätköreissuilla

Recommended Posts

Suomen eka kätkö - siellähän oli 'pakko' käydä. Autolla tie viereen ja gepsin mukaan matkaa reilut kolmesataa metriä suoraan metsään. En viitsinyt laittaa vaelluskenkiä ja hirvikärpästakkia, eihän tuonne ole kovin pitkästi. Virhe!. Pikkukengissä paikoin lähes läpipääsemättömässä pusikossa näkyi vain hirvien jälkiä. Hirvikärpäset hyökkäsivät viimeisen neljänneksen kohdalla kimppuun tosissaan. Onneksi oli handsfree-nappi toisessa korvassa, ettei ne päässeet korvaan. Niitä oli joka paikassa, paikoin ei saanut silmiä auki. Edessä oli vielä tiheä pusikko ja päätin jo palata takaisin. Katsoin gepsistä, ettei matkaa ole enää kuin alle sata metriä ja jatkoin urhoollisesti matkaa. Pääsin kätkön lähelle ja aloin etsiä kätköpaikkaa. Tässä vaiheessa törmäsin kyykäärmeeseen, joka piti kohtalaisen kovaa sihinää (kärmeskieltä). Onneksi löysin kätkön ja sain sen logattua. Paluumatka oli lähes yhtä mielenkiintoinen. Autolle päästyäni aloitin puhdistautumisen hirvikärpäsistä. Pelkästään takin kauluksen alla oli pari-kolmekymmentä piilossa.

Tarinan opetus? Kannattaa käyttää sopivia kenkiä ja muuta vaatetusta,samoin vaellussauva on hyvä olla mukana (sillä voi ainakin putsata hämähäkinverkot edestään).

Share this post


Link to post

Mieleeni juolahti vanha hassu tapahtuma viime kevään Walpuri MMV vappumeetengistä. Kun geojoukkomme lähti laskeutumaan kapeahkoa polkua alas Kaivarin kukkulalta niin päätimmekin yht´äkkiä mennäkkin polun risteyksestä vasemmalle jolloin suurehko joukkomme tukki vastaantulijoilta väylän ja siinä eräs herra närkästyneenä tokaisi, että "hankkikaa GPS!"

Eipä tainnut ukko arvata kuinka monta gepsiä sattui siinä parin neliön alueella silloin olemaan... :lol::(

Share this post


Link to post

Tämä ei tarkkaan ottaen vastaa topiccia mutta enpä nyt uuttakaan threadiä viitsi aloittaa... Olen viime aikoina puuhastellut ekaa omaa kätköä. Varusteita on hankittu ja kätköpaikka on ollut "beta-testauksessa" eli purkki tyhjänä paikallaan eikä ongelmia ole esiintynyt, joten pitäisi vaan laittaa purkki kuntoon ja tehdä kuvaussivu. Sijainti on kotini lähellä pienessä puistikossa, paikassa jossa ei juurikaan liikennettä ole.

 

Noh, eilen illalla koiralenkillä huomasin että kätköpaikan läheisyydessä tallusteli kaksi sotilasta täydessä varustuksessa. :blink: Tämä ihmetytti minua koska eipä siellä ikinä aiemmin militaristista toimintaa ole näkynyt. Tänään aamulla ajattelin käydä katsomassa että onko siellä tehty mitään. Paikalle tultaessa tuntui vähän kuin Linnunradan Käsikirja - tyylinen epätodennäköisyysgeneraattori olisi käynnistynyt: pieneen puistoomme, juuri kätköpaikalle jossa ei yleensä kukaan käy, oli pystytetty puolijoukkuteltta ja varusmiehet olivat syömässä aamiaistaan, pari niistä suurinpiirtein kätkön päällä. :o Katseista päätellen ilmeeni oli hyvin hämmentynyt, ehkä tuota foorumiavatariani vastaava...

 

Pitänee katsoa tilannetta kunhan Pioneerien PuistoPuolustus '05 - harjoitus on päättynyt. Jos purkki on häipynyt se ei kauheasti haittaa, ja jos ei, niin onpahan tullut todistettua että on hyvin piilotettu. Enemmän epäilyttää että manööverin jäljiltä ympäristö on tallaantunut sen verran että paikan "viehätys" vähenee huomattavasti.

 

PS: Tämä ei toki lannista, pari muutakin purkkia on beta-testausvaiheessa että kyllä se kätkijäura tästä vielä lähtee liikkeelle. Jossei noille toisilla paikoille nyt tule suuronnettomuusharjoituksia tai alienit laskeudu tai vastaavaa. :o

Share this post


Link to post

Ensin piti hakea helppo kätkö. Sitä ei löytynyt, mutta jonkin ajan kuluttua, ei niin läheltäkään, löytyi kahvikupin äärestä henkilö, joka selvästi tutki jotain rasiaa… Havaittuaan muiden kiinnittävän huomiota hän yksinkertaisesti poistui paikalta… Ja pisti rasian kassiinsa … Aika loppui, oli jatkettava.

 

No, samalla suunnalla oli paikka josta saisi locationlessin. Ei kun sinne. Ja kirjaamaan Juustoportti. Totta kai se olikin jo logattu - kahteenkin kertaan – tosin sadan metrin välein …

Siis aina ei mene putkeen.

Share this post


Link to post

Tässä pari kommellusta:

 

1. Kun olimme hakemassa Helsingin Laajasalosta "Laajasalo by Bicycle 7"-kätköä, emme olleet katsoneet kätkölistauksessa ollutta "lähestymisohjetta" kätkölle, vaan jätimme pyörät eri paikkaan kuin oli neuvottu ja vastaan tuli oja.

Toinen meistä hyppäsi ihan kiitettävästi, kun taas allekirjoittaneen hyppy jäi vähän lyhyeksi ja uudet lenkkarit upposivat mutaan. Oikean jalan kenkä upposi niin syvälle, että nykyisen Roni L:n piti ihan auttaa kiskomaan minua (nykyään Stone'5) ojasta pois, niin tiukkaan oli juuttunut.

Otin molemmat kengät irti ja kaadoin pari litraa :D ruskeaa ja öljyistä vettä kengistä pois, öljysatama oli aidan toisella puolen, liekö ollut joku ylimääräisten öljyjen tyhjennyspaikka :D .

 

Lähdimme kotiin päin, vastaantulijat varmaan ihmettelivät: "Mistäköhän ojasta tuokin on kaivettu?"

 

2. Kun olimme epätoivoiosesti hakemassa Säteilyturvakeskuksen kätköä, pelehdimme pelkkien papereiden kanssa paikalla. Lähestyimme ensimmäistä pistettä metsän kautta, koska emme tajunneet mennä tietäpitkin. Kuljimme metsän poikki, kunnes tuli iso masto vastaan. Luulimme ettei maston alueella saisi olla, joten menimme aidassa olevan aukon kautta sen toiselle puolelle. Kävelimme koordinaatteja kohti ja vastaan tuli tuntematon nainen. Hän kysyi: " Mitäs te pojat täällä radalla teette?"

Pienen keskustelun jälkeen kävi ilmi että olimme tulleet pelastusliiton yksityisalueelle. Lähdimme pois paikalta, emmekä ole vielä tähän päivään mennessä löytäneet kyseistä kätköä. ;)

Share this post


Link to post

Tässä jokusia vuosia sitten olimme vaimon kanssa etsiskelemässä "The honey pot of Winnie the Pooh" -kätköä Niihaman seutuvilla kun homma ei ihan mennyt ns. "putkeen".

 

Ensiksikin alkoi olla varsin myöhä ja vaikka kevät valoisine iltoineen jo vähän auttoikin alkoi metsässä olemaan jo hämärää. Gepsin taustavalo oli tässä vaiheessa jo ihan must ja hiljakseen alkoi muodostua kevyttä usvaa alueen lukuisilta soilta.

 

Niinhän siinä sitten kävi, että tiukasti kojeeseen tuijottamalla jäi nämä maamerkkien lueskelut vähemmälle...mitäpä noista kun backtrack kertoo kuitenkin reitin takaisin. Sattuipa vielä eräässä notkelmassa työnnältämään tuuheimmasta pusikosta hirvilehmä parin vasansa kanssa, jolloin keskinäisen tuijottelukilpailun jälkeen molemmat osapuolet peräytyivät vaivihkaa tahoilleen.

 

Ja sitten... paristo sanoi työsopimuksensa irti ja tyhjä ruutu ilkkui kourassa ikävästi.

 

Sumukin oli pahentunut niin, että maanpinnan tasolla näkyvyys väheni muutamaan kymmeneen metriin... ja varsinainen pimeäkin ehti leikkiin mukaan. Siinähän sitä sitten oltiin. Olimme kuljeskelleet pitkän ja merkillisen kiemuran metsässä ja hirviä väistäessämme vielä toisen mokoman.

 

Meillä ei ollut minkäänlaista suuntaa tai maamerkkiä, jonka mukaan olisimme voineet johonkin päin suunnistaa. Aikamme tilanteen ratkaisumahdollisuuksista keskusteltuamme tuli tarkemman tuumauksen paikka ja hetkisen hiljaisuus. Tuona hetkenä saatoimme juuri ja juuri kuulla ysitien liikenteen aiheuttaman äänen, joka antoi myös kyseisen tien kulkusuunnan.

 

Pääsimme metsästä takaisin käyttämällemme tielle pysähtelemällä vähän väliä ja kuuntelemalla liikenteen ääntä ja suuntaamalla siitä mahdollisimman tarkkaan pois päin. Silkalla onnella satuimme puskemaan takaisin ajotielle vain parinkymmenen metrin päähän autostamme.

Share this post


Link to post

Viime syyskuussa päätimme poiketa etsimään Valkeakosken naiskomppania 1918-kätköä GCVQCK vanhempieni mökiltä kotiin palatessamme. Nuorimmainen oli silloin reilu 3 kk vanha. Nousimme intoa täynnä ja pahaa-aavistamatta autosta, jolla olimme päässeet n 50 m päähän kätköstä. Minä kannoin kainalossa junioria turvakaukalossa ja vaimo muistaakseni gepsin kanssa ohjaamassa suuntaa. Pääsimme melkein muistomerkin luokse ja kätköllekään ei tainnut olla kymmentäkään metriä, niin huomasin, että mitä kummaa pyörii mustana pilvenä ympärillä....HIRVIKÄRPÄSIÄ. Varusteemme eivät olleet olenkaan niiden varalle suunniteltu tummaa fleeceä jne. Pakenimme kiireenvilkaa autolle. Juniorin kimppuun eivät onneksi menneet vaan suljimme juniorin tarkastuksen jälkeen autoon turvaan ja me sitten riisumaan päälysvaatteitamme auton ulkopuolella. Vaatteet olivat täynnä näitä inhoja otuksia. Kovin kauaa ei tohtinut paikalle jäämään. Takakonttissa olleeseen muovipussiin suljimme takit ja itse pienen pöllytyksen jälkeen ängimme autoon. Koko loppu kotimatka tuntui siltä, että joku liikkuu jossain päänahassa/ niskassa. Vielä kotona saunan jälkeen oli hieman epävarma olo kaikesta kutinasta. Maanataina auton uumenista ilmestyi vielä hirvikärpänen pelottelemaan viatonta töihinmatkaavaa. Naiskomppania kätkö jäi siltä kertaa löytämättä, mutta paikan kyllä muistamme ja pian sinne suunnalle kyllä kannattais mennä enne seuraava inho hirvikärpäskautta. Silloin pysymme visusti kaupunkikätköissä...<_<

Edited by small oaks

Share this post


Link to post

Ratikkaeventissä viime itsenäisyyspäivänä yhdeltä pysäkiltä nousi kyytiin nuorehko jästi, joka ei ensialkuun oikein ymmärtänyt, että mihin oli joutunut. Vieressä istuneet kertoivat kaverille, että tämä ei ole normaali reittiratikka, vaan tämmöinen geokätköilijöiden eventtiratikka ja muutenkin valaisivat tätä nuorta jästiä geokätkennästä. Ratikan kulkiessa jonkin aikaa kaveria alkoi selvästi huolettaa ratikan outo reitti, niin hän alkoi kyseleen, että tietääks kukaan missä ollaan menossa....<_<)).

Share this post


Link to post

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 1

×