+Harjus Posted October 8, 2003 Share Posted October 8, 2003 (edited) Tähän ketjuun voi kirjoittaa kaikenmoisia kommelluksia yms. mitä mieleen juolahtaa, joita on sattunut kätköreissuilla. Meillä Tower3 kätköä lähdettiin etsimään omalla autolla ja tultiin kotio hinurin kyydissä Auto otti ja hajosi Kangasalalle ja kummallakaan ei ollut kännykkää matkassa (Murphy iski jälleen). Ei muuta kuin kyseleen lähitaloilta, että voisiko soittaa heidän puhelimesta. Melkoisen epäileviä oli talojen asukkaat ja olisko vasta kolmannen asunnon asukkaalla ollut jopa puhelin (hävetti, kun luulivat joksikin rakkareiksi). No saatiin soitettua hinurille, joka tuli meidät hakemaan. Silloin v***tti, mutta nyt jo naurattaa. Tosin tästedes on aina puhelimet matkassa. Edited December 5, 2003 by Tahu Nuva Quote Link to comment
+Captain Morgan Posted October 8, 2003 Share Posted October 8, 2003 Kerron tämän hieman puutteellisesti, jotten spoilaa kenenkään etsintäreissua: Etsin kerran erästä kätköä, satelliitit olivat hyvin yläpuolella ja koordinaatit oikein. Paikalla ei ollut montaa mahdollista kätköpaikkaa ja luulin jo pari kertaa oivaltaneeni missä kätkö on ja jopa mielessäni onnittelin kätkijää ovelasta kätköpaikasta. No, en kuitenkaan löytänyt rasiaa ja istahdin lopulta ratkomaan salakirjoitettua vihjettä. Ja kun se aukesi, tajusin juuri samalla hetkellä istuvani kätkörasian päällä... Quote Link to comment
+hippihiiri Posted October 8, 2003 Share Posted October 8, 2003 Ei niinkään kommelluksia, mutta tapaamisia ei-geokätköilijöiden kanssa. 1. Olimme Tiikelin kanssa hautausmaalla etsimässä kahta kätköä, joiden ratkaisemiseen liittyi eräiden muistomerkkien tarkempi tutkiskelu. Eräs vanhempi naishenkilö tuli jossain vaiheessa kysymään, että teemmekö jotain tutkimusta muistomerkeistä.. Jotain ympäripyöreää siihen vastasin ja täti-ihminen ei sitä sen kummallisempana pitänyt. Saimme kuulla lisätietoa muistomerkkien tapahtumista. Mielenkiintoinen tapaaminen. 2. Toisen kerran olin keskellä metsää autossani juuri palaamassa kätköltä. Pariskunta lähestyi uhkaavasti autoani ja ryhtyi keskustelemaan kanssani. Olivat vähän eksyksissä ja kysyivät missä olivat. Meinasin kysyä, että kuinka tarkan sijainnin haluatte, tarjolla olisi sekä karttaa että koordinaatteja, mutta päätin vain kaivaa kartan esille ja näytin sijainnin heille. Quote Link to comment
+epeli Posted October 8, 2003 Share Posted October 8, 2003 Ällistyttävää kyllä, tämä on ainoa kolmannen asteen yhteyteni geojästeihin. Olin viemässä purkkia Mannerheiminkalliolle (siihen alkuperäiseen paikkaan) ja saanut sen juuri koloonsa ja paikan mitattua, kun ohi juokseva lenkkeilijä huikkasi:"Löytyykö seiltä mitään?" Vastasin leikkimielellä pikemminkin yrittäväni hukata jotain uskoen hänen jatkavan matkaansa, mutta tämäpä olikin avulias henkilö, joka huolestui oitistaan, josko olen tosiaan hukannut jotain. Nyt ei sitten enää auttanutkaan muu, kuin kertoa mistä on kyse. Onneksi laukussani oli yksi ylimääräinen kätkötiedote, joten saatoin antaa hänelle mukaan lukemista - ja mistäpä sen tietää, vaikka ko lenkkeilijä olisi joku uudemmista kolleegoistamme. Quote Link to comment
+Harjus Posted October 8, 2003 Author Share Posted October 8, 2003 Lammin kätköä etsiessä pysähtyi henkilöauto ja ikkunan avasi noin 70-vuotias fiini mummo, kuskin paikalla oli keski-ikäinen nainen. Keskustelu meni kutakuinkin näin: mummo: Oletteko eksyneet? minä: Emme ole. mummo: No mitäs te täällä teette? minä: No me harrastetaan sellaista eräänalaista suunnistusta. mummo: Ai autosuunnistusta? minä: Voisihan sen niinkin sanoa. mummo (tivasi närkästyneenä): Onkos teillä lupia tähän puuhaan? Ennenkuin kerkesin mitään vastata, niin kuskin paikalla ollut nainen sanoi mummelille, että Mitäs sinä nyt... ja kaasutti paikalta pois. Quote Link to comment
+Divine Posted October 8, 2003 Share Posted October 8, 2003 Castaway cache Thaimaassa oli ensimmäinen ulkomailla löytämäni kätkö. Tuli vähän kompuroitua, lukekaa loput loggauksesta. - I just got lost in thought. It was unfamiliar territory. - Quote Link to comment
+PekkaR Posted October 8, 2003 Share Posted October 8, 2003 Yhdellä kesäloman kätköilyreissulla kävin Pyhällön näkötornilla Lempäälässä. Tornin tienoilla on epelin kätkö Pyhältö tower. Suunnistin kapteeni Morganin neuvomalle pysäköintipaikalle. Ajoin ensin tienhaaran ohi, niin kuin usein käy ja palasin takaisin. Ajattelin käydä ensin ihailemassa maisemia tornissa ja vasta sitten etsiä kätköä. Kiipesin korkealle mäelle, jossa torni on. Kiipesin jyrkkiä portaita torniin, sekin oli hurjan korkea. Ihailin laajoja maisemia aikani, otin muutaman kuvan ja laskeuduin tornin juurelle. Nyt oli aika etsiä kätköä. Satelliitit olivat suosiolliset, gepsi ohjasi alas vuorelta, kas kas ovelasti takaisin parkkipaikalle päin. Kun pääsin alas, Garmin näytti kätkön etäisyydeksi parikymmentä metriä. Muutama askel enää, ja löysin - oman autoni. Olin unohtanut parkkipaikan koordinaatit gepsiin. Kätkön koordinaatitkin olivat navigaattorin muistissa, vaihdoin ne määränpääksi ja kiipesin hikoillen takaisin mäelle. Kyllä se kätkökin sieltä ylhäältä sitten löytyi. PekkaR Quote Link to comment
+Kettu Posted October 11, 2003 Share Posted October 11, 2003 Geojästikokemus: Oltiin Kuhankuonon kätköä etsimässä, ja aivan kätköpaikan vieressä oli suuri retkeilijäryhmä kuuntelemassa oppaansa kertomusta paikan historiasta. Ei auttanut kuin odotella heidän poistumistaan, että pääsisimme huomaamatta etsimään kätköä. Vasta kun ryhmä vihdoin lähti jatkamaan matkaa, huomasimme että sen jäsenillä oli valkoiset kepit ja osalla opaskoiratkin. Kyseessä olikin ryhmä näkövammaisia retkeilijöitä! Emme siis olisi ilmeisesti herättäneet kovin suurta visuaalista huomiota, vaikka kuinka olisimme kolunneet potentiaalisia piilopaikkoja. Alueen suo oli varmaan elämys sokeallekin: suopursujen tuoksua, pehmeää rahkasammalta... Quote Link to comment
Cupid Posted October 12, 2003 Share Posted October 12, 2003 Lähdimme sisko-tytön kanssa pienelle iltalenkille, omistin GPS:ää toista päivää ja tietysti se piti ottaa mukaan... hehkutin kuinka näemme siitä kulkemamme matkan ja nopeuden Reitin varrella kartalleni ilmestyi äkkiä Boijen kätkö Tampereella ja ajattelin demottaa vähän enemmän sisarelle uutta harrastustani. Valitsin GoTo ja kuljin vasta-alkajan vilpittömyydellä nenä kiinni ruudussa puskiin kompastellen kohti kohdetta... luettelin ääneen metrejä kohteeseen... 8... 6, 4,3... siinä vaiheessa syöksyin nurkan takaa keskelle jästilaumaa, joka oli parkkeerannut kenneleineen noin +-1 metrin tarkkuudella keskelle kätköä. Laite taskuun, ripeä suunnanvaihdos, läheisen puun juurelle "venyttelemään" ja tekemään tilannearviota... noin 8-10 eri-ikäistä ja -kokoista jästien edustajaa (kaikilla koirat, jotka tappelivat keskenään) lörpöttelivät iloisesti ja vailla pienintäkään kiirettä koiriensa erilaisista siittämisistä.... Keskitin kaiken tahdonvoimani siirtääkseni kyllästymiseni heihin ja aiheuttaakseni ryhmälle sopivan dislokaation, tuloksetta. Jaksoimme "venytellä" noin vartin, jonka jälkeen teimme vielä toisen vartin lisälenkin lähistöllä. Kun sama hekotus kuului jo kaukaa, valitsimme suunnan takaisin kotiin ja hammasta purren totesin olevani vielä tässä lajissa sen verran aloittelija, ettei pokka kestä mennä penkomaan puskia tuollaisen ringin keskelle... C Quote Link to comment
+Tervas Posted October 13, 2003 Share Posted October 13, 2003 Auton kanssa on tullut pari kertaa mählättyä: Perustaessani kätköä Porattu ei pysäköinti oikein onnistunut. Metsätien kääntöpaikka oli sulamisvesien johdosta savivelliä johon auto upposi akseleita myöten. No, tärkeimmät ensin, vein kätköpurkin paikalleen ja palatessani yritin soittaa apua. Notkossa keskellä korpea ei kuitenkaan ollut kenttää mutta kiivettyäni läheisen mäen päälle sain yhteyden. Nelivetoisen avulla saatiin auto ympäri. Paluumatkalla täytyi vielä parissa kohtaa hinata; savisen tien pinnan alla oli vielä jäätä ja pito nollassa. Kuva pysäköinnistäni löytyy kätkösivulta. Toinen kommellus kävi NMS17 Myllykylä -kätköllä. Juuri lyötyäni auton oven lukkoon huomasin avainten jääneen sisäpuolelle! Kätkö löytyi mutta taas piti soittaa apua, eikä tarvinnut värjötellä kylmässä viimassa kuin tunnin verran kunnes ovi oli tiirikoitu rautalangalla auki. Quote Link to comment
JayElli Posted October 13, 2003 Share Posted October 13, 2003 Palattiin juuri Kyprokselta ja siellä kyllä ehti kommeltaa olan takaa... Ensimmäinen kätköreissu tehtiin kakspäällä skootterilla. Vasemmanpuolinen liikenne ja epäselvät turistikartat vain lisäsivät hauskuutta, ja yhtä virtuaalikätköä etsiessämme jouduimme hullun räksyttävän rakkikoiran jahtaamaksi... Mopon kiihtyvyys ylämäkeen oli heikko, joten kiivas takaa-ajo kesti pari minuuttia ja yleisöllä oli silminnähden hauskaa. Onneksi ei GPS pudonnut Ellin hyppysistä vauhdissa. Vahingosta viisastuneena(?) vuokrasimme seuraaviksi päiviksi jeepin, jolla suuntasimme syrjäseuduille... Mukaan lähtivät myös vanhempani "köyhän miehen Folke West" -retkelle. Ajattelin samalla vaivihkaa hakea pari kätköä luontopolkujen varsilta... Päivän ensimmäiselle kätkölle mennessämme olimme patikoineet puolisen tuntia kivikkoista syvännettä pitkin, kun huomasin että GPS jäi autoon. Se kätkö jäi hakematta. Seuraavalle kätkölle mennessä sitten patterit loppuivat, eikä uusia löydetty enää mistään ennen pimeän tuloa... Saldona oli kuitenkin 2 oikeaa ja 2 virtuaalikätköä koko lomareissulta. Pitäähän sitä aina jotain jättää seuraavaksikin kerraksi. Saarella on suht paljon kätköjä hienoissa paikoissa, joissa on paljon nähtävää. Kannattaa vaan tehdä tutkimustyötä etukäteen mahdollisimman paljon, ilman karttoja ja opaskirjoja olisi jäänyt vielä vähemmän käteen. Quote Link to comment
+Captain Morgan Posted October 21, 2003 Share Posted October 21, 2003 Kävin tänään noutamassa "Nouse, riennä, Suomen kieli" - kätköltä erään travel bugin. Ensin meinasin törmätä panssarivaunuun joka syöksyi metsästä vasemmalta eteeni. No, olisin kai voittanut oikeusjutun - ellen olisi jäänyt rusinaksi alle. Mutta hauskin osuus sattui vasta tämän jälkeen. Pysäköin auton kätkön lähelle ja hilpasin pöpelikköön vauhdilla kun oli hieman kiire. Vasta kätkön luona katsoin ympärilleni ja säpsähdin kun noin 100 metrin päässä oli isohko joukko maastopukuisia sotilaita, joita en ollut huomannut lainkaan, niin hyvin ne olivat sulautuneet metsää vasten. Mutta nyt kaikki katsoivat minua ja valkoiset naamat loistivat maastokuviointien seasta. Uups, mitäs nyt - mitä voin tehdä etten paljasta kätköä? Sitten välähti - housut kinttuun ja kyykkyyn kätkön eteen. Ja kaikki katseet kääntyivät pois . Sitten vaan kätkö auki, bugi taskuun, kätkö kiinni ja housut ylös ja menoksi... Täydellinen harhautus! Quote Link to comment
JayElli Posted October 22, 2003 Share Posted October 22, 2003 Pelimiehen veto kapteenilta. Yksin ollessa tuo toimii, luovaa harhautusta yrittävään pariskuntaan törmätessään varusmiehille olisi varmaan tullut vähän koti-ikävä... Quote Link to comment
+Tervas Posted October 22, 2003 Share Posted October 22, 2003 Olisipa joku kätköilijä vartin kuluttua tullut tonkimaan kätköpaikkaa niin jopa olisivat varusmiehet olleet ihmeissään. Quote Link to comment
+Captain Morgan Posted October 22, 2003 Share Posted October 22, 2003 quote:Originally posted by Jay&Elli:Pelimiehen veto kapteenilta. Yksin ollessa tuo toimii, luovaa harhautusta yrittävään pariskuntaan törmätessään varusmiehille olisi varmaan tullut vähän koti-ikävä... Juu, eivätkä varmaan olisi kääntäneet katseitaan pois Quote Link to comment
+PekkaR Posted November 2, 2003 Share Posted November 2, 2003 Tällainen oli Divinen auringonlasien hakureissu samalta kätköltä. PekkaR Quote Link to comment
+Divine Posted November 2, 2003 Share Posted November 2, 2003 quote:Originally posted by Captain_Morgan&Family:Sitten välähti - housut kinttuun ja kyykkyyn kätkön eteen. 'The worst trade ever!' - I just got lost in thought. It was unfamiliar territory. - Quote Link to comment
virtato Posted November 4, 2003 Share Posted November 4, 2003 Ei varsinainen kommellus mutta... olen yrittänyt jo kolme kertaa käydä Pelden in the ballpark kätköllä ja aina on ollut pitkäkestoinen geojästi n. kolmen metrin päässä (ilmeisesti) kätköstä. Paikka vaikuttaa liian hyvältä päivänpaistatteluun/ kuherteluun tai kirjaan syventymiseen. Täten ehdotan että tulevat kätköt laitetaan ainoastaan paikkoihin jotka ovat upottavan ja haisevan suon keskellä.:-) Nimimerkki; Yhtä vailla. Virtato Insert hymiö "here" Quote Link to comment
+Divine Posted December 1, 2003 Share Posted December 1, 2003 Eihän tällaisia juttuja pitäisi vähänkään kokeneemman kätköilijän kehdata kertoa, mutta menköön... Pääsin autolla n. puolen kilsan päähän Kullaanvuoren kätköstä, ja paikalta lähti luontopolku vuorelle. Merkkasin auton sijainnin reittipisteeksi gepsiin, vaikka reitti oli selkeästi keltaisella maalilla merkitty, ja polkukin oli paljon käytetty, joten rivakalla askeltahdillani pääsin helposti ja äkkiä vuoren päälle. Kätkön nopsasti löydettyäni poistin tapani mukaan kätkön reittipisteen gepsistä, ja koska polku autolta vuorelle oli ollut niin selkeä, deletoin vielä autonkin reittipisteen. Ennen lähtöäni kiipesin vielä Kullaanvuoren näkötorniin maisemia ihailemaan, ja pitkälle sieltä näkikin. Sää oli kuitenkin sumuinen, ja ilta alkoi jo hämärtää, joten kapusin alas, ja lähdin polkua pitkin rivakasti takaisin autolle. Ehtisin vielä Nunnanlähteelle ennen Turkuun palaamistani, jossa vaimo pitäisi ehtiä hakemaan junalta. Muutaman sata metriä käveltyäni, ja itse asiassa joitakin juoksuaskeliakin otettuani aloin ihmetellä, kun kallioinen polku ei missään vaiheessa muuttunutkaan maapohjaiseksi, kuten tullessa oli. Tuota erikoista puutakaan en muistanut tulomatkalla... ja oliko juuri tällaisia pitkospuita tässä märässä kohdassa tullessa? Lopulta tulin viitalle, jonka mukaan Kullaanvuorelle on 0,6 km. Heeetkinen.... autolta vuorelle oli ollut vain 0.5... Väärä polku ehdottomasti. Eikun takaisin Kullaanvuorta kohti. Erkaniko tulopolkuni tästä polusta jossakin kohdasta ennen huippua? Huipulta ei ainakaan lähtenyt muita polkuja, ja oikea suuntahan tämä on. Hitto kun piti mennä poistamaan ne auton koordinaatit. Idiootti! Totesin, että olin sekoittanut suuntavaistoni perusteellisesti. Vähän ennen Kullaanvuoren huippua vastaan käveli mies, jolle selitin mahdollisimman seikkaperäisesti, mistä suunnasta olin polun päähän ajanut. Se oli ulkopaikkakuntalaisena hieman hankalaa, mutta mies tuntui tajuavan, ja osoitti sormella huippua kohti ja kehotti menemään huipun takaa lähtevää polkua pitkin. En ottanut uskoakseni. En minä tuolta voinut tulla. Mies tuntui olevan varma asiastaan, joten kiitin neuvoista ja kapusin huipulle uudestaan. Toden totta, kyllähän täältä polku lähtee, olisiko sittenkin.... Vain parikymmentä metriä käveltyäni tajusin varmasti, että oikea polkuhan se on, ja olin autolla hetkessä. En millään ehtinyt enää Nunnanlähteelle, enkä varmasti olisi ilman eksymistäkään ehtinyt junalle, joten jotain hyvää siinäkin. Ennen lähtöäni hörpin loput kahvistani ja söin viimeiset evääni, ja mietin miten sitä voikin mennä suuntavaisto niin sekaisin. Ja millainen pässinpää poistaa auton reittipisteen gepsistään kätkön luona!!!?? Quote Link to comment
+Kettu Posted January 7, 2004 Share Posted January 7, 2004 Kätköajatukset alkavat tunkea jo uniinkin. Liekö merkkinä liiallisesta innostuksesta lajiin...? Olin nimittäin eräänä yönä PekkaR:n yökätköllä -unissani tosin. Merkit ohjasivat minua ensin metsässä, kunnes yhtäkkiä ne kääntyivätkin kuljettamaan suuren maalaistalon pihaan ja niitä seuraten piti kavuta talon vintille. Siellä puikkelehdin opasteiden mukaan pahvilaatikkojen, vanhojen sohvien ja vaatepinojen välissä, kunnes piti seurata portaat alakertaan ja siellä talon olohuoneeseen. Hämärässä olohuoneessa jonkin aikaa suunnistettuani huomasin kätkön hohtavan merkin kiinnitettynä piirongin alalaatikkoon. Hieman arastelin ruveta penkomaan laatikkoa -ties kenen talossa oikein olin. Ajattelin, että kai tämä nyt sitten on näin tarkoitettu ja löysinkin liinavaatteiden seasta perinteisen kätköpurkin. Kun sitten istuin olohuoneen nurkassa kirjoittamassa käynnistäni lokikirjaan, sisään tuli unenpöpperöinen mies sinivalkoraitaisessa pyjamassa. Mies totesi: "Jaahas. Sinä olet varmaan taas sitä geoporukkaa." ja esittäytyi PekkaR:n isäksi. Kysyin eikö olohuoneessa yöaikaan ramppaava kansa häiritse. "Eipä juuri. Ollaan jo vuosien varrella totuttu näihin Pekan tempauksiin. Pistä vaan ovi sitten perässäsi lukkoon kun lähdet. " Quote Link to comment
+Divine Posted January 7, 2004 Share Posted January 7, 2004 Olin nimittäin eräänä yönä PekkaR:n yökätköllä -unissani tosin. No mutta noinhan se kätkö oikeastikin menee! Quote Link to comment
+Tervas Posted January 8, 2004 Share Posted January 8, 2004 (edited) Mahottoman hauska uni Siitä vaan laatimaan Ketun Unikätköä Edited January 8, 2004 by Erwast Quote Link to comment
+PekkaR Posted January 11, 2004 Share Posted January 11, 2004 Rakentelin pari päivää Ketun unikätköä Yksin pimeässä. Reitti kätkölle lähtee Anomaan antennimaston luota. Ensimmäisenä päivänä minulla oli mukana kokoontaitettavat taloustikkaat, joilla kiipeilin ripustelemassa heijastimia. Toisena päivänä kävelin ensin katsastamaan valmista reittiä ja palasin sitten hakemaan tikkaita. Huomasin, että maston vierelle oli parkkeerattu auto. Ajattelin, että asentajat ovat tulleet huoltamaan tai korjaamaan maston laitteita. En kehdannut mennä hakemaan tikapuita; olisi varmaan herättänyt kummastusta, miksi menen metsään tikkaiden kanssa. Käveleskelin metsässä ja kävin aina välillä katsomassa, onko auto jo lähtenyt. Siellä se vaan viipyi sitkeästi, ilmeisesti laitteissa oli suurempi vika. Lopulta kyllästyin odottamaan, täytyihän kätkö saada valmiiksi. Piti keksiä suunnitelma B kun tikkaita ei voinut käyttää. Olin huomannut, että metsässä on varastoalue, jossa hajotetaan kuormalavoja polttopuiksi. Kävin lainaamassa sieltä kuormalavan tikkaiden korvikkeeksi. Lava ei ollut täysikokoinen vaan pienempää mallia, melko painava kuitenkin. Raahasin lavaa pitkin metsiä ja tasapainoilin sen reunan päällä sitoessani heijastimia puihin. Välillä piti seisoa yhdellä jalalla ja kietoa toinen koipi puun ympärille kun kädet tarvittiin siiman sitomiseen. Lava alkoi loppumatkalla hajota liitoksistaan. Kätkö tuli kuitenkin tehtyä ja palautin vielä lavan takaisin varastoalueelle. Lähestyessäni mastoa näin, että auto oli siellä edelleen. No nyt en sitä kavahtanut, olinhan vain tavallinen retkeilijä, en mikään tikkaidenkantaja. Päästessäni lähemmäksi huomasin, että eihän siellä muita ollut kuin oma Relluni. Se vaan oli näyttänyt kauempaa vieraalta ja tuntui olevan eri paikassakin. Lähdin äkkiä kotiin, tikkaat vain kolisivat tavaratilassa. Quote Link to comment
p&k+a Posted January 11, 2004 Share Posted January 11, 2004 (edited) Kiitos Pekka blondi-jutustasi! Siitä rohkaistuneena voin kertoa omani... Kesällä etsimme kuumeisesti Espoossa Pricewinnig architecture-kätköä. Sitä ei millään tahtonut löytyä ja siinä aloin jo hermostua, pikku-a kun alkoi myös olla hankala. Minä sitten P:lle suivaantuneena "kryptaa nyt se vihje jo auki!" P siihen, ettei tässä ole mitään vihjettä. Minä "kyllähän mä nyt näen, että siinä on kryptattuna joku vihje". P oli hetken hiljaa ja totesi siihen sitten "-niin... se on englantia". Että jos tuo jotakin kertoo minun kielitaidostani... K Edited January 11, 2004 by p&k+a Quote Link to comment
Cupid Posted February 12, 2004 Share Posted February 12, 2004 Kommellus kai tämäkin.... 12.2.04, Morganin kanssa työmatkalla etelään. Samalla keikalla suunnitelmissa muutama cache ja muutenkin juttu luisti... Kunnes takapeilissä "asianajotoimisto Skoude & Kollega". 5 kilometrin keskinopeus toi pikavoiton, mutta hei - ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: Ensimmäinen Suomalainen Speed Trapped Cache loggaaja! Tulkaa perässä ja köyhät kyykkyyn Quote Link to comment
+Divine Posted April 4, 2004 Share Posted April 4, 2004 housut kinttuun ja kyykkyyn kätkön eteen Morganin ilosanoma on näköjään otettu turhan todesta. Tänään sattui nimittäin Nukarinkoskella sellainen tapaus, että kun lähestyin kätköpaikkaa, seisoi nuolen osoittamassa suunnassa joku nainen, joka jutteli jollekin tyypille, jota en nähnyt. Jahas, geokätköilijöitä, ajattelin, ja olin jo mennä tervehtimään. Nainen ei kuitenkaan näyttänyt mitenkään reagoivan selvästi näkyvillä olevaan gepsiini, joten kaivoin sittenkin laukustani kameran esiin ja aloin leikkiä luontokuvaajaa ja odottaa, että jästit lähtisivät litomaan. Hetken kuluttua naisen takaa ilmestyikin miekkonen, ja pariskunta lähti poispäin. Vielä siinäkin vaiheessa pidin gepsiä selvästi esillä, jotta mahdolliset kätköilijät tunnistaisivat minut. Toisaalta, ehkä he juuri tunnistivatkin naaman, ja siksi menivät poispäin. Tilaisuuteni koitti, ja aloin kävellä kohti gepsin osoittamaa paikkaa, josta pariskunta oli juuri poistunut. Mennessään he katsoivat minua kummeksuen, ja itse asiassa nauroivat pois päin kävellessään. Syykin selvisi, kun pääsin kätköpaikalle: mies oli jättänyt kätkön viereen ehdan biokätkön! Nainen oli siis vain 'vartioinut' miehensä toimitusta, ja olisi luultavasti estänyt minua, jos olisin tallustanut käsi ojossa tervehtimään. Onneksi miekkonen ei ollut osunut aivan kätkön viereen, vaan löysin rasian heti täysin oikeista koordinaateista parin metrin päästä biokätköstä. En tällä kertaa ottanut mitään mukaani. Quote Link to comment
+Solarflare Posted April 30, 2004 Share Posted April 30, 2004 Geto aare (GCHPV1) by Lauri & Raiko from Alfa GPS OÜ oli tänään enemmän kuin seikkailu. Aloitetaan siitä, että terrain on merkattu yhdeksi tähdeksi. Sellaista pyörätuolia ei ole keksitykään, jolla pystyisi huristelemaan moisessa perunapellossa kilometritolkulla. Vaikeus on puolitoista tähteä. No joo, ehkä olisikin, jos koordinaatit eivät olisi >6 metriä vinossa (kävin siellä tänään, WAAS-korjauksen kanssa oikein). Mutta ei kiirehditä asioiden edelle. Palatkaamme hetkinen ajassa taaksepäin.. Otin ratikan Kopliin kakkosen päättärille. Lähdin sitten suunnistamaan nuolen osoittamaan suuntaan ja päädyin melkein heti seuraamaan rantaviivaa. Vastaan tulee yksinäinen saksan paimenkoira. Ajattelen, että kulkukoira (päällimmäisenä huolena, ettei ole rabiesrokotusta - kyllä, sen saa myös ihmisille). Käveltyäni pari kilometriä rantaviivaa, maasto muuttuu sellaiseksi, että ympäristössä saattaisi olla juoksuhiekkaa. Laskenut merenpinta upottaa epäilyttävästi. Uskaltaudun seuraamaan rantaa ja loikin parin vetisemmän kohdan yli nopeasti. Kolmen kilometrin kohdalla tulee vastaan käsintehty kyltti "KURI KOER" (vihainen koira). Mietin, että onkohan tuo nyt samanlainen roska kuin kymmenisen autonrengasta, joita näkyi rannalla vedessä vai asiallinen varoitus. No, ajattelen, roska koska on niin tökerön itsekyhäillyn näköinen. Muutaman sadan metrin päässä näkyy vanha ihminen (ehkä 60-vuotias, elämänrasituksesta johtuen pikemminkin 80-vuotiaan näköinen). Lähestyn koko ajan ja hän lähestyy minua. Lopulta katseemme kohtaavat. Välissämme on taas sellainen nopeasti ylitettävä vesilätäkkö. Kävelen reippaasti veden yli ja katson setää tiukasti (armeijan maastotervehdyksen tyyliin) silmiin. Setä kääntää katseensa pois ja jatkaa matkaa muualle. Näen matkan varrella vanhoja rautatiekiskoja ja purettuja rakennuksia. Olin luvannut itselleni, etten menisi minnekään missä voisi olla TBE:n saastuttamia punkkeja ja kuitenkin joudun juuri nyt menemään sellaisen puoliryteikön (todella vanhan tien) läpi, että häijyä tekee. Löydän kätköpaikan. Koordinaattien kohdalla on rikkoutunut purkki. Suunnaton pettymys. Katselen ympärilleni, löydänkö ympäristöstä viitteitä siitä että lokikirjat ja muut ovat hujan hajan. En löydä, joten jatkan etsimistä epätoivoisemmista paikoista. Kätkö löytyy. Siellä on sisällä mm. käyttämätön kondomi ja 486-prosessori (en ole varma kumpi on perverssimpi kätkötavara). Loggaan löytöni lokiin ja heti paikan päältä WAP:illa geocaching.com:iin (Elisa Eesti ei toistaiseksi kuulemma veloita GPRS-roamingista yhtään mitään). Lähden paluumatkalle. Ajattelen, että etsitään nyt sitten se tie, mitä pitkin olisi pitänyt tulla. Tie on pitkä ja kaivan repustani (nääntymisen varalta) laivasta ostamani juotavan. Seuraan tietä kaupunkiin päin. Silloin tällöin tien sivussa näkyy (90° kulmassa, ei siis kulkusuuntaan) että ei saa tulla, paikka on vartioitu. Tie päätyy viimein Tallinnan Veden teollisuusalueelle. Ystävällinen venäläisvartija pysäyttää minut. Seuraa surrealistinen kohtaaminen, jossa kirkassilmäinen jokamiehenoikeuksiin tottunut suomalainen kertoo vartijalle harrastavansa tietynlaista urheilua (mitä muuta voi vastata kysymykseen, mitä minä siellä teen kuin totuuden ja vain totuuden?) ja vastaavansa kysyttäessä että ei, en ole alueen työntekijä. Nämä olivat luultavasti kysymyksiä johon vartija olisi kai olettanut saavansa epärehellisen vastauksen. No sitä ei tullut, vartija hämmentyi. Kerron olevani kuitenkin hieman eksyksissä, menossa kaupunkiin (johon vartija ihmettelee että miten minä yleensä pääsin alueelle). Vartija, aika lailla Kauniiden ja rohkeiden Massimo Maronen näköinen sympaattinen venäläissetä, ei kysy minulta papereita (itse olisin vaatinut niitä vartijana ihan ehdottomasti), vaan pyytää Tallinnan Veden autoon ja vie minut mitään kyselemättä raitiovaunulinjan viereen. Minä hämmästyn vuorostani siinä vaiheessa, kun noin 300 metrin ajomatkan jälkeen huomaan olevani lukitun portin takana! Vartijasetä kertoo, että tuossa 50 metrin päässä on pari poliisiautoa. Täytyy sanoa, näin jälkeenpäin, että ihan kiva, että se vartija otti minut kiinni ensin. Voipi olla, että Walpuri MMIV olisi jäänyt osaltani väliin, jos poliisi olisi ruvennut kuulustelemaan (ja tekemään esitutkintapöytäkirjaa). Totaalisen surrealistinen seikkailu, jotain mitä en todellakaan hakenut, enkä halua kokea toiste, mutta joka jää historianlehdille eräänlaiseksi ekskursioparodiaksi Viron viimeiseen päivään ennen EU-jäsenyyttä. (Ja juu, tulihan sentään passiinkin se viimeisen päivän leima. Huomenna sitä ei enää saa.) Tarinan opetus: älkää pistäkö paremmaksi, joudutte muuten pian vielä linnaan. Quote Link to comment
seikku Posted May 3, 2004 Share Posted May 3, 2004 (edited) Geojästikokemus Marmorikuulalta: Tiesimme että kätkö on lintutornissa. Kun saavuimme tornille, saapui samaan aikaan lintutarkkailija kiikareiden ja kaukoputken kanssa. Kiipesimme perässä ja näin filmipurkin. Lintutarkkailija - noin 5-kymppinen mies - ei pitänyt selvästikään meistä ollenkaan. Tällainen lapsiperhe häiritsi hänen rauhaansa, joten emme pystyneet hämäämään jutustelulla häntä. Emme myöskään pystyneet asettumaan hänen ja kätkön väliin, koska siinä ei ollut tarpeeksi tilaa. Aina kun hän katsoi pois päin, koitimme ottaa filmipurkkia paikoiltaan noin metrin hänen selkänsä takana . Asiaa ei kauheasti auttanut, että ylettääkseni purkkiin, minun oli hieman kiipeiltävä . Valitettavasti yritin saada purkkia irti väärään suuntaan ja se jumittui vain pahemmin. Sitten sen sisällä olevat kolikot kilahtelivat. Lopulta Antti sai kätkön käsiinsä, loggasimme, otimme kuvia logeista ja palautimme rasian paikoilleen. En usko, että mies tajusi mitään - kunhan piti meitä raivostuttavina häirikköinä. <offtopic>Oli muuten todella ikävä nähdä niin paljon roskia luonnonsuojelualueella .</offtopic> -Laura- Edited May 3, 2004 by Team Hapenottokerho Quote Link to comment
+Jeo & Kirsi Posted May 6, 2004 Share Posted May 6, 2004 (edited) May 1 by Jeo & Kirsi Olimme vappukätköilemässä Hippihiiren kanssa. Myös yksi ensikertalainen oli mukana. Etsimme kätköä kun kolme ala-asteikäistä tyttöä saapui paikalle tiedustelemaan, että mitä teemme paikalla. Vastasimme jotakin epämääräistä toivoen, että häipyisivät paikalta. Vähän keskusteltuamme yksi tytöistä ilmoitti, että hän on löytänyt täältä geokätkön. Siinä vaiheessa mekin tunnustimme, että juuri sitä olimmekin etsimässä. Tyttö ilmoitti kirkkain silmin, että kätkö on hänellä kotona! Tyttö näytti missä kätkö oli ollut. Sekä Hippihiiri että Jeo olivat katsoneet monta kertaa kyseiseen koloon, mutta luonnollisestikaan kätkö ei ollut siellä. Tyttö oli löytänyt kätkön vahingossa kiipeiltyään paikalla. Kuulostaa uskomattomalta, sillä kätkö oli todellakin hyvin valitussa paikassa. Kerroimme tytöille geokätköilystä ja he lupasivat palauttaa kätkön parin päivän sisällä takaisin alkuperäiseen paikkaansa. ---------------------------------------------------------------------------------------------------- May 2 by teamLP (135 found) Kätkö on taas etsittävissä. Tytöt olivat palauttaneet purkin takaisin. Kiitokset Jeo & Kirsille ja Hippihiirelle että olitte paikalla oikeaan aikaan. Edited May 6, 2004 by Jeo & Kirsi Quote Link to comment
+ncfinn Posted May 7, 2004 Share Posted May 7, 2004 Kai siina laatikossa oli mukana se sivu joka pyytaa etta "jos loysit taman vahingossa ala siirra sita..."? Quote Link to comment
+Geodyykkari Posted May 7, 2004 Share Posted May 7, 2004 Purkissa oli ja on edelleen tiedote. Ehkä noin kolmasluokkalainen lapsi ei malta lukea mikrokätkön pienellä painettua tekstiä. Quote Link to comment
+J&H Team Posted June 27, 2004 Share Posted June 27, 2004 Olin kätköttämässä juhannuksena 10 v. tyttäreni kanssa salaperäistä kumisevaa kiveä, jonka uskotaan olevan jättiläisen hauta ja väitetään vielä, että haltija tulee paikalle, jos joku meinaa kurkkia sen sisään. Oli siis tarpeeksi jännää touhua muutenkin, mutta kun olin kätköni tehnyt totesin, että yön yli latautuneet gps:n akut vetäisivät haudalla yllättäin viimeiset henkosensa. Auton olin jättänyt yli kilometrin päähän keskelle metsää ja kaiken lisäksi alkoi sataa. Olimme keskellä metsää, sateessa eikä MITÄÄN havaintoa ilmansuunnista ja auton sijainnista. Hetken taivallettuamme tulimme tielle ja talolle. Vaikka luulin olevamme keskellä metsää, oli lähimmälle maantielle vain muutama sata metriä. Koska en oikein tiennyt missä olin, menin kysymään talosta opastusta ja/tai pattereita. Talon väki hieman hämmästeli, kun joku tuntematon matkamies tunsi heidän salaperäisen kivensä ja ilmeni, että talon pappa oli se pikkupoika, joka 40-luvulla oli kiveä koittanut availla... Ei löytynyt pattereita, sillä taisin herättää hieman epäluuloja. Tuntematon kulkija saapui sateesta pikkutytön kanssa satelliittipaikantimen kanssa, autonsa metsään hukanneena ja oli kiinnostunut heidän liiterin takana aina pötköttäneestä kumisevasta kivestä... Quote Link to comment
+Divine Posted July 11, 2004 Share Posted July 11, 2004 taisin herättää hieman epäluuloja. Tuntematon kulkija saapui sateesta pikkutytön kanssa satelliittipaikantimen kanssa, autonsa metsään hukanneena ja oli kiinnostunut heidän liiterin takana aina pötköttäneestä kumisevasta kivestä... Mitä? Ihan jokapäiväinen juttu! Quote Link to comment
+Divine Posted August 23, 2004 Share Posted August 23, 2004 Kätköajatukset alkavat tunkea jo uniinkin. Liekö merkkinä liiallisesta innostuksesta lajiin...? Olin nimittäin eräänä yönä PekkaR:n yökätköllä -unissani tosin. No nyt se tapahtui minulle. Viime yönä menin unessani etsimään (jostain syystä uudestaan) Ketun Virvatulet -yökätköä. Jo muutaman ensimmäisen 'virvatulen' jälkeen huomasin, ettei nyt mennä samalla lailla kuin viimeksi, ja pian seurailinkin virvatulia puoliurbaanilla asuinalueella. Päädyin lopulta ison keltaisenoranssin rapatun (omakoti?)talon eteen, ja viimeinen virvatuli oli talon kadunpuoleisessa seinässä, toisen kerroksen ikkunan alla. Seinässä oli palotikkaat, joita pitkin olisi voinut kiivetä kurkkaamaan ikkunasta, mutta koska ulkona oli siis pimeää, ja huoneessa paloi jokin pieni (kenties pöytälampun) valo, ja jostain syystä minulla oli tunne, että kyseessä oli Ketun siskon huone, en rohjennut lähteä tirkistelemään. Ties minkä paniikin vielä aiheuttaisin, ja viranomaisetkin varmasti kutsuttaisiin paikalle. Mitäkö sitten tein? Loogisesti istuin puutarhatuolille pöydän ääreen syömään eväitäni. Tässä vaiheessa en ollutkaan enää yksin, vaan omakin seurueeni oli kasvanut neljään henkeen. Siinä eväitä jakaessamme talosta tuli ulos paljon ihmisiä, jotka eivät millään muotoa ihmetelleet läsnäoloamme, vaan alkoivat itsekin kattaa puutarhapöytää. Paikalla oli ainakin Ketun äiti ja sisko. (Päättelin punaisista hiuksista.) Siinä sitten söimme porukalla Ketun puutarhassa yöllä; paikalla oli ainakin 20 henkeä. Huomasin, että itse Kettu istuikin vieressäni, eikä itsekään ollut huomannut minua aikaisemmin. Kysyin, että mikäs Kratille on tullut, kun tämä kätkö onkin nykyään tällainen, ja pitääkö tuonne yläkerran huoneen ikkunaan tosiaan kiivetä. Kettu alkoi selittää, mutta minä kurja en muista unesta tästä eteenpäin mitään!!!! Quote Link to comment
+Divine Posted August 23, 2004 Share Posted August 23, 2004 Haa, autokommelluksenkin voinee jakaa täällä: Kesän Keski-Euroopan matkalla olimme vaimon kanssa päätyneet Sveitsiin lähelle Matterhorn-vuorta. Koska laakson viimeiseen kylään, Zermattiin, ei saa yksityisautolla mennä, yövyimme alempana laaksossa. Edullisempaakin tuo oli, ja Zermattiin pääsi huokeasti majapaikan järjestämällä taksikyydillä, jota seuraavana aamuna käytimmekin. Vaelsimme koko päivän vuorilla Matterhornin upeissa maisemissa, etsimme Zermattissa olevan kätkön, ja palasimme alemmas laaksoon junalla. Junalta oli vielä muutaman kilometrin kävelymatka majapaikkaamme, ja kun talsimme puolikuolleina sekä nälkäisinä mutta onnellisina kohti lämmintä suihkua ja ateriaa, huomasi vaimo parkkipaikalla jotain punaista Saksasta vuokratun automme vieressä. Menimme tutkimaan autoa tarkemmin, ja vasemman takalokasuojan päällä olikin reilunkokoinen lommo. Vaimo meinasi pyörtyä, ja itselläkin vatsanpohjassa nipisti ikävästi tietoisuus siitä, että omavastuumme oli 750 €. Kaksi viikkoa lomaa jäljellä, ja tähän mennessä kertynyt tällainen lasku; matkakassa vilisti silmien edessä. Samassa majapaikastamme tuli melkeinpä juosten omistaja ja eräs työntekijä. Me tiedämme kuka se oli, he suorastaan huusivat. (Olivat varmasti havainneet järkytyksemme ja valkoisiksi valahtaneet kasvomme jo talon sisältä.) Kävi ilmi, että henkilökunta oli jo aamulla huomannut automme lommon, ja omistaja oli maahan pudonneista takavalosarjan kuoren kappaleista päätellyt, että niiden täytyi olla Volvosta peräisin. Eikä kylässä ollut Volvo kuin yhdellä tyypillä. Ja kyseinen kaveri oli edellisenä iltana ollut katsomassa futismatsia majapaikkamme ravintolassa. Ja nauttinut runsaasti alkoholipitoisia juomia sen aikana. Ja lähtenyt kotiin autollaan. Ei ollut kaveri itse ilmoittautunut seuraavana päivänä, mutta kun majapaikkamme omistaja soitti hänelle ja kysäisi, onko tämä mahdollisesti kolhinut asiakkaiden autoa viime yönä, oli hän tunnustanut. Miekkonen tuli seuraavana päivänä kiltisti paikalle, ja kävimme laatimassa paperit viereisen kylän Avis-vuokraamossa, jolloin asia siirtyi vuokraamon ja syyllisen väliseksi. Me itse laskimme omavastuuta, mikä luonnollisesti maksoi ekstraa meille, mutta säilyipähän mielenrauha loppumatkan. Toin Volvon takavalokappaleen Suomeen, ja kiinnitin siihen TB-lätkän. Nyt se etsii muita esimerkkejä luovasta pysäköintikäyttäytymisestä. Quote Link to comment
+Geodyykkari Posted October 31, 2004 Share Posted October 31, 2004 Olimme tänään Tuusulanjärven rannalla sijaitsevalla Jotain vanhaa kätköllä jossa tapasimme myös pari muuta kätköilijää. Etsittiin aikamme porukalla kunnes he joutuivat lähtemään. Sanoivat, että näkevät netistä sitten olemmeko löytäneet. Löydettyämme kätkön lähdimme ajamaan Rantatietä kohti Järvenpäätä, kunnes tuli samanlainen auto vastaan kuin kätköystävillämmekin oli, jopa rekisterikin oli jotenkin syöpynyt mukamas verkkokalvolle ja tuntui siinä vaiheessa samalle, puhumattakaan kuljettajan kasvoista jotka nekin olivat tutun oloiset, mitä nyt lasin läpi näki. Hiljensin ja tuikkasin valoa, pysähdyimme vierekkäin, avasin lasin ja sanoin: "Löytyi". Siihen toisen auton kuski: "Ai, siis mikä löytyi?" Siinä vaiheessa huomasin että eihän nämä ole samoja ihmisiä laisinkaan! Että teki mieli vajota jalkatilaan. Pyysin anteeksi erehdystä ja matka jatkui. Jossain mietitään varmaan vieläkin, että mitähän ne on löytäneet? Quote Link to comment
Orava Posted November 2, 2004 Share Posted November 2, 2004 Joskus melko helppoonkin paikkaan pyrkiminen tuottaa yllättäviä vaikeuksia. Liimeksen Cameraphobia-kätkön tavoittelu vaati minulta viisi yritystä ja aiheutti mm. pyöränrenkaan puhkeamisen ja silmälasien häviämisen tunniksi ennen lopullista kuvan saamista. Muut sattumukset logissa englanniksi. Quote Link to comment
+Divine Posted February 26, 2005 Share Posted February 26, 2005 (edited) Minutpa yritettiinkin iskeä tänään! Edited February 26, 2005 by Divine Quote Link to comment
theorava Posted April 7, 2005 Share Posted April 7, 2005 mies oli jättänyt kätkön viereen ehdan biokätkön! Minä törmäsin aitoon ja ehdan epämiellyttävään biokätköön Monumentti Tavallisille kätköllä aivan kätköpaikan vieressä... Quote Link to comment
+sparris Posted April 8, 2005 Share Posted April 8, 2005 Minä törmäsin aitoon ja ehdan epämiellyttävään biokätköön Monumentti Tavallisille kätköllä aivan kätköpaikan vieressä... Ensimmäinen postaukseni tälle foorumille, katsotaan meneekö syteen eli saveen. Niin, tuli biokätköistä mieleeni ihka ensimmäinen kätkö, jonka aikoinaan löysin (siitä onkin jo useampi päivä aikaa ) Perhe oli mukana ja johdatin koko porukan gepsin kanssa kätkön lähelle ja sitten ruvettin etsimään. Aluksi ei löytynyt muuta kuin runsaahko pask....eh, biokätkö, jota paheksuen katselin ja nenääni nyrpistelin. Kätköä ei meinannut löytyä, vaikka suurin piirtein joka kiven alta tuli katsottua ja lopulta piti kerätä rohkeus ja lähestyä biojätettä ja sieltähän se löytyikin, kivenkolosta 30 sentin päässä sontaläjästä. Yäk. No, ei siinä mitään, loggasin kätkön ja siivosin jätökset pois ja hautasin ne parin metrin päähän (Cache In, S*it Out). Mukana ollut 8-vuotias "geoskidi" kysyi: "isä, onko jokaisen kätkön vieressä aina kakkaläjä?". No, onneksi ei ole ja harrastus onkin päässyt jo hyvään vauhtiin - muksutkin on innoissaan. Quote Link to comment
+Divine Posted May 15, 2005 Share Posted May 15, 2005 Tällainen oli Divinen auringonlasien hakureissu samalta kätköltä. Tuon kesän 2003 jälkeen onnistuin kadottamaan kovan onnen lasini seuraavana keväänä Riihimäellä. En maininnut siitä silloisessa kuittauksessani. Taisin unohtaa, kun jorisin siinä niin paljon muitakin asioita, enkä ollut ihan varma katosivatko ne juuri tuolla. Eilen toimin eräillekin geohobiteille oppaantapaisena samaisella kätköllä (tosin keräilin lähinnä korvasieniä - jotka kiehuvat nyt tuolla keittiössä), ja kertoilin matkalla kadonneiden lasien tarinaa muille. Kiipeillessämme kätköä kohti ExTechOpin Paula löysi kuin löysikin lasini! Siellä ne olivat maanneet toista vuotta, kahden talven aikoihin. Enää en henno noita Tuska-festivaaleilta aikoinani ostamiani halpislaseja mukaani ottaa - jokseenkin käyttökelvottomiksi ne ovatkin naarmuuntuneet, ja toinen linssi on haljennut hieman kiinnikkeiden kohdalta. Nyt ne pääsevät ansaitulle eläkkeelle muiden georeliikkieni joukkoon. Quote Link to comment
+Divine Posted May 15, 2005 Share Posted May 15, 2005 Paitsi aurinkolasien, olen pätevä myös kaikenlaisten muiden esineiden hukkaamisessa. Lompakko unohtuu usein - onneksi yleensä kotiin, olen lukinnut itseni myös ulos talosta ja työpaikalta ja eipä sitä kännykkääkään aina tahdo löytää. Myllykivellä unohdin jo gepsinkin kätköpaikalle, ja ehdin ajella pari kilometriä poispäin ennen kuin sen tajusin. Eilen tuli kyllä vedettyä pohjat: Löysimme hippihiiren kanssa Riihimäellä pelottavan Draculan hauta -kätkön yömyöhällä. Olin edellisillan juhlinnasta jo valmiiksi väsynyt ja univelkainen, eikä koko päivän kätköilytouhut Janakkalassa, Hyvinkäällä ja Riihimäellä varsinaisesti olleet piristäneet minua. Kun vielä maha oli täynnä hippihiiren eväitä ja auto oli lämmin ja mukava, eikä itse tarvinnut ajaa, niin oli erittäin mukava palailla mahtavan kätköilypäivän jälkeen hyvässä seurassa kotia kohti. Kun aamuyhden aikaan hippihiiri heitti minut kotipihalle, huomasin kamoja tutkiessani, että sitä gepsiähän ei ole missään. Tutkimme taskulamppujen kanssa auton, levitin kaikki kamani pihamaalle, katsoimme hippihiirenkin kamat läpi, riisuuduin alasti , mutta ei gepsiä missään. Siinä vaiheessa hippihiiri olikin jo äkkiä livahtanut autoonsa ja kaasutteli pakoon, joten ei auttanut kuin hypätä omaan kärryyn ja lähteä vampyyrin haudalle uudestaan. Vaikka jonkun jästin mahdollinen gepsilöytö sattumalta kätköllä tuntuikin äärimmäisen epätodennäköiseltä, en halunnut ottaa mitään riskiä. Laite oli kallis ja vasta pari kuukautta vanha; edellinenhän varastettiin viime joulukuussa. Sydän syrjällään kaasuttelin nopeusrajoitusten tuolla puolen Riihimäelle. Eihän sitä gepsiä missään näkynyt! Kävelin käyttämämme reitin taskulampun kanssa pariin kertaan läpi - ei mitään. Kirjoittelin jo tuskissani hippihiirelle tekstiviestiä, että olisiko se laite kuitenkin voinut olla siellä autossa jossain. Skannasin lampun kanssa kätkötienoota, turhaan. Menin vielä uudestaan lähelle itse kätköä. Yhtäkkiä lampun valossa kiilteli jotain - laite oli vierinyt hieman rinnettä alas, enkä siksi huomannut sitä ensimmäisellä kerralla. Kaahailin vastuutonta vauhtia kotiin. Menin aamuneljän jälkeen nukkumaan. Aamu oli jo saavutus: olo tuntui krapulaiselta, vaikken ollut Pommacia vahvempiin juomiin koskenut. Quote Link to comment
seikku Posted June 9, 2005 Share Posted June 9, 2005 Maanantaina lähdin Varvikellon matkassa etsimään Länsi-Uudenmaan kätkötyksiä ja päädyin samalla Rosan kanssa Turkuun. Koska tiistaina ei ollut päivällä pahemmin ohjelmaa, lähdin kahdestaan Varvikellon kanssa etsimään lähialueen kätkötyksiä. Sitä reissua voisi sanoa melko ikimuistoiseksi. Kymmenen kätköä 4 ½ tunnissa. Matkan varrella sattui kaikenmoista outoa. Ensinnäkin kaikenmoisesta rikollisuudesta oli puhetta ja kaikenmoista rikollisuutta oli hiljattain tapahtunut Liedossa niillä alueilla, missä ajelimme. Ajelimme Vihreälammelle, ja kätkön nimi jo kertoi mistä oli kyse. Todella oudon väristä vettä. Ehdimme löytää kätköpurkin ja logata rauhassa, jopa piilottaa purkin takaisin ja kävellä muutaman metrin autolle päin, kun poliisiauto ilmestyy paikalle. Lähestyy meitä ja kohdallamme aukaisevat etuikkunan ja pysähtyvät. Poliisi: "Moi, ooksää Mari?" Minä: "Ei, mä oon Laura, päivää vain" Poliisi: "Onko tuo auto tuolla teidän?" Minä: "Ei, se on tuon vaimon" (Varvikello samaan aikaan: "ei, se on mun tyttöystävän auto") Oli sitten joku tien varrella soittanut poliisit paikalle, että varastettua autoa meinaamme hylätä hiekkakuopalle. Poliisisetä uskoi tarinaamme ja kiilteleviin sädekehiimme päittemme yllä, joten putkareissua ei sentään tullut. Quote Link to comment
Mesu Posted June 9, 2005 Share Posted June 9, 2005 Poliisi: "Moi, ooksää Mari?" -- varastettua autoa meinaamme hylätä hiekkakuopalle. Ilmeisesti Mari on joku lietolainen tunnettu autovaras. Minulle taas kävi kerran niin, että löysin keskeltä metsää kaukana tiestä auton. Kävi mielessä, että ehkä se oli varastettu, joten soitin poliisille. Tarjosin poliisille löytöpaikan koordinaatteja, mutta niistä poliisi ei ollut kiinnostunut. Autokaan ei kiinnostanut, koska sitä ei ollut ilmoitettu varastetuksi. Sen sijaan poliisia kiinnosti kovasti, mistä auton omistajan voisi löytää. Kerroin, että autossa nyt sattumalta on monenlaisia asiakirjoja, mm. omistajan asuntoa koskeva vuokrasopimus. Niinpä poliisi sai tuoreen osoitteen. Quote Link to comment
jupilli Posted June 9, 2005 Share Posted June 9, 2005 Ilmeisesti Mari on joku lietolainen tunnettu autovaras. Minulle taas tuli mieleen että Varvikellon tyttökaveri saattaisi olla Mari ja rekkarikeskuksen perusteella tiesivät omistajan. Sillälaillahan sen pitäisi ainakin toimia. Quote Link to comment
Varvikello Posted June 9, 2005 Share Posted June 9, 2005 Juuri näinhän se tapahtui, luulivat Seikkua Tuu-tikiksi rekkarin perusteella, minä tajusin nimestä asian laidan, en vaan saanut asiaa ulos suustani. "Pariskunta" kävelee kohti naisen omistamaa autoa, tottahan Seikkua silloin "epäillään" auton omistajaksi. Quote Link to comment
+Divine Posted June 10, 2005 Share Posted June 10, 2005 Mitähän ne poliisit lopuksi ajattelivat teidän siellä lammella puuhailevan? Mari on mun tyttöystävä ja Mä oon Laura eivät nyt varsinaisesti ihan täsmänneet. Quote Link to comment
+Pupu Posted June 10, 2005 Share Posted June 10, 2005 Joo, toi oli vähän sama juttu kuin viime syksynä lentokentällä, kun oltiin työkaverin kanssa lähdössä ihan asiallisesti työmatkalle. Raahattiin matkalaukkuja pitkin odotusaulaa (ilmeisesti pariskunnalta näyttäen), kun luottokorttifirman ihmiset tyrkyttivät korttia koekäyttöön. Työkaveri päätti tarttua tarjoukseen ja ehti jo täyttää hakemuksen perhesuhteet-kohtaan "naimisissa", kun epäilys iski, riittäisivätkö vuositulot kyseiseen korttiin. Edustaja ehdotti, että pannaan kortti minun nimiini (ihan kuin mulla olisi yhtään parempi palkka!) ja työkaverille rinnakkaiskortti, kun näin voi perheenjäsenillä tehdä . Minä tokaisin "ei me olla naimisissa" samaan aikaan kun työkaveri töksäytti "ei toi oo mun vaimo". Mitähän nekin meistä ajatteli... Quote Link to comment
Surreri Posted July 15, 2005 Share Posted July 15, 2005 Saksan matkalta jäi matkamuistoksi vihreä T-paita jossa edessä pienellä ja takana isolla lukee POLIZEI, mielestäni varsin hauska ja keskustelua herättävä paita. Noh, yksi ilta sitten lähdin katselemaan uutta kätköpaikkaa. Tarkkaavaisena kiertelin edestakaisin tutkien kivenkoloja ja pusikoita. Paikalle ilmestyi auringonottaja kysyen että onko täällä tapahtunut jotain? Ei ihan heti välähtänyt minulle, että tämä on juuri sitä keskustelua herättävän paidan aikaansaannosta. Siinä jotain kiertelin ja kaartelin. Jästi tokaisi että kun sun paidassa lukee tuo poliisi niin luulin että täällä on jotain... Ehkei ollut ihan paras vaatetusvaihtoehto tuollaiseen, varsinkaan jos ei ole valmis heittämään huulta... vai olikohan se ihan tosissaan... Quote Link to comment
theorava Posted August 8, 2005 Share Posted August 8, 2005 Itselleni kävi nyt vuorostaan vanhanaikaisesti. Laskin gepsini autonkatolle etsimään satelliitteja ja eikös sitä siitä sitten lähdetty ajelemaan ja noin 60 km/h vauhdissa kolisi gepsi asvaltille. Käännyimme ympäri ja keräsin paristot ympäristöstä ja kokeilin niin toimi! Hyviä nuo vanhat garminit Quote Link to comment
Recommended Posts
Join the conversation
You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.