Jump to content
Sign in to follow this  
Followers 0
Varvikello

FIN: Vastoinkäymiset kätköillessä

Recommended Posts

Kuulin äskettäin parista onnettomasta tapahtumasta. Kätköllä käydessä on jälleen murtunut luita eräältä harrastajalta. Toisella harrastajalla sattui pienempää harmia, juoksi pimeässä lampeen ja hajotti rannekellonsa. Itsellä katosi kätköreissulla lähes uusi PMR-puhelin. Mitä sinulle on sattunut tai mistä olet kuullut? (Jos aihe on vanha, moderaattori siirtänee oikean otsikon alle.)

Share this post


Link to post

Tämä ei tapahtunut itselle, mutta katastrofin ainekset oli olemassa! Meidän nuorempi tytär meinasi juosta tikkurilassa junaraitelle kun olimme hakemassa sieltä kätköä. Onneksi ehdin ottaa niskasta kiinni. Opetti olemaan todella varovainen kun tenavat on mukana.

Share this post


Link to post

Muutamia äärimmäisen hienoja mutta samalla todella vaarallisia kätkökohteita

on tullut vastaan.Itsekin saa olla varovainen,puhumattakaan pelkäämättömistä

lapsista.

Hyvä ettei mitään vakavaa ylipäätään ole sattunut.

Mm. Kuhmoisten linnavuori on tosi hieno paikka mutta siellä ollessani totesin että

olipa hyvä ettei ollut lapsia mukana.

Tämä mahdollinen vaaramomentti ei siis ole missään muotoa kätkön tekijän

"syytä" vaan ko kohteeseen luonnollisesti kuuluva seikka.

 

Korian Cacher

Share this post


Link to post

Tämän viiden kuukauden mittaisen kätköilyuran aikana on ollut pari tilannetta, jossa minun on täytynyt itselleni huomautella, että voisi laittaa jäitä hattuun. Kun olen kypsään ikään ehtinyt, kömpelö ja helposti innostuva, niin vaaratilanteitakin voi tulla.

 

Ensimmäinen hankala tilanne oli Raunon polun kätkön lähellä. Kivikossa petti tasapaino ja keikahdin selälleni. Onneksi alla oli pehmeä katajapuska. Tuli vain pieniä jälkiä sääriin. Kuopasta ylös nouseminen olikin sitten se isompi homma.

 

Toinen tilanne oli Hollolassa Pirunpesän luona. Olin kätkön yläpuolella jyrkänteellä. Sieltä olisi horjahdus ollut pahempi juttu.

 

Näillä kummallakin kerralla olin yksin liikkeellä. Olenkin päättänyt yksinäni etsiä vain "turvallisia" kätköjä.

Share this post


Link to post

Seinäjoella erään sillan alla könytessämme ajoi auto tuon matalan puurakenteisen sillan yli, ja koira sai hepulin. Seisoin yhdellä liukkaista teräväkulmaisista kivistä ja koira riuhtaisi minut melkein kumoon. Sain kuitenkin korjattua mutta vastineeksi siitä löin kaalini todella kipeästi sillan palkkiin. Ei ollut hauskaa. :laughing:

Share this post


Link to post

Vielä ei ole mitään vakavampaa käynyt, mutta toissaviikonloppuna (isänpäivänä...) oli yksi vähältä piti tilanne.

Kävelin kalliolla matkalla Islands In The Sun kätkölle ja puita väistellessäni tulin liian lähelle reunaa jolloin aloin liukua lumista kalliota sivuttain metrin verran kunnes pysähdyin - ei ollut mitään mistä ottaa kiinni. Puoli metriä vielä niin makaisin 5 metriä alapuolella asfaltilla. Siis todella varomatonta ja tyhmää!

Share this post


Link to post

kangasalan ampumaradan läheisyydessä oleva metallipuomi jätti allekirjoittaneen otsaan arven loppuiäksi tuossa syksyn alussa........

Share this post


Link to post

Kuulin äskettäin parista onnettomasta tapahtumasta. Kätköllä käydessä on jälleen murtunut luita eräältä harrastajalta. Toisella harrastajalla sattui pienempää harmia, juoksi pimeässä lampeen ja hajotti rannekellonsa. Itsellä katosi kätköreissulla lähes uusi PMR-puhelin. Mitä sinulle on sattunut tai mistä olet kuullut? (Jos aihe on vanha, moderaattori siirtänee oikean otsikon alle.)

 

Mahdanko olla tuo mainittu harrastaja? ;-) Joo, tosijuttuhan tuo on. Liukastuin aivan onnettomassa kohdassa ollessani matkalla hakemaan -lubin uutta kätköä "Kakolanmäki". Pahaksi onneksi: 1) kaaduin selälleni ja 2) vasen käteni (olen vasuri) jäi alleni ja vieläpä niin päin, että kämmenselkä oli alaspäin. Syntyi ns. "Smithin murtuma", joka on kuulemma se harvinaisempi tapa särkeä ranteensa. Viime tiistaina TYKSissä kirurgi ystävällisesti kasasi sen palapelin taas ranteeksi naulojen, ruuvien, metallilevyjen (Erikeeperin, rautalangan ja ilmastointiteipin) avulla ja nyt olen sairaslomalla 7.1.2007 saakka. Kaikkea voi sattua ja tapahtua. Tuokaan ei tosissaan ollut minkäänlaisen vaaranpaikan näköinen. Loivahkosti laskeva nurmikaistale. Olipahan vaan sadekeli pehmittänyt saven- ja mullansekaisen maan siihen kuntoon, että maa yksinkertaisesti luisti jalkojeni alta. Vaan eipähän niitä onnettomuuksia koskaan sattuisi, jos olosuhteista aina pystyisi päättelemään vaaran ...

Edited by sikajack

Share this post


Link to post

Huoltokäyntiä tehdessäni liukastuin tänään pahemman kerran Ditchy-kätköllä, ja kastuin napaan asti. Tyylikäs liukumiseni veteen oli kuitenkin pehmeä, kiitos läskieni ja mutapohjan, eivätkä kännykkä tai gps olleet nekään moisesta moksiskaan. Takaisin en mene ennen jäiden tuloa! :( Lisäsin nyt kuitenkin May require wading -attribuutin. :D

Share this post


Link to post

Ankein kätköillessä tapahtunut taitaa olla Pekhalle sattunut...

 

Totta kyllä. Kuolema on aika äärimmäinen sattumus. Toisaalta - vai meneekö tämä nyt pilkunviilaamisen puolelle - kysymyksessä ei ollut varsinainen onnettomuus. Mies kuoli rauhallisesti autoonsa. joskin äkillisesti ja ennalta-arvaamata, mutta kuitenkin. Sama olisi mitä ilmeisimmin ollut edessä joka tapauksessa, vaikka mies olisi pystyellyt kotonaan. Ja kaikkihan me loppujen lopuksi joslus kuolemme. PekHan mitari vaan tuli täyteen hiukan aikaisemmin ;-(

Share this post


Link to post

Romantiikkakätköllä Lohjalla oli kaksi mielettömän liukasta jyrkähköä mäkeä ja takaisin tullessa muistuttelin vaimoani ja samalla itseäni mäen liukkaudesta. Nimenomaan mäen liukkaudesta, sillä toisen mäen olin kokonaan unohtanut metsälenkillä ja satuttiin juuri olemaan siinä unohtamassani mäessä. Metsään mentiin. Alle vuoden ikäinen pikkupirssi montussa, risukkoa nurin sekä pari leppää ilman kuoria. Ja auton etupää plus lokari rutussa. Parin tuhannen euron jälkeen sen taas pitäisi olla kunnossa. Henkistä kolahdusta ei oikein voi rahalla mitata, mutta linee sillä miljoonan euron paikkeilla :rolleyes:

Share this post


Link to post

Romantiikkakätköllä Lohjalla oli kaksi mielettömän liukasta jyrkähköä mäkeä ja takaisin tullessa muistuttelin vaimoani ja samalla itseäni mäen liukkaudesta. Nimenomaan mäen liukkaudesta, sillä toisen mäen olin kokonaan unohtanut metsälenkillä ja satuttiin juuri olemaan siinä unohtamassani mäessä. Metsään mentiin. Alle vuoden ikäinen pikkupirssi montussa, risukkoa nurin sekä pari leppää ilman kuoria. Ja auton etupää plus lokari rutussa. Parin tuhannen euron jälkeen sen taas pitäisi olla kunnossa. Henkistä kolahdusta ei oikein voi rahalla mitata, mutta linee sillä miljoonan euron paikkeilla :rolleyes:

 

Osanottoni onnettomuuden vuoksi. Joskus sitä joutuu kyllä miettimään, paljonko tämä harrastus maksaa. Eihän oikeasti mitään, kun vain etsitään purkkeja metsästä??!!??

 

Vähän samanlaisen, ainakin henkisen kolahduksen sain itse kätköllä "Whatever happened to Mr. Garibaldi?

Ongelman ratkaiseminen oli tuottanut paljon vaivaa. Se oli "ratkaistu" muutamalla väärällä tavalla ja olin juoksennellut (lue kävellyt kiireessä ennen töihin menoa) pitkin peltoja löytämättä mitään. Vielä toisessakin väärässä paikassa käänsin kaikki kivet ja kannot. Omistajalta saadun vihjeen perusteella poika pystyi ongelman ratkaisemaan oikein. :wub:

 

Siitä riemastuneena lähdin heti ensimmäisenä mahdollisen hetkenä etsimään kätköä. Sen lähelle johti pieni tie, joka ei kai ollut autolla ajamiseen tarkoitettu. Etsin katseellani mahdollisuutta auton kääntämiseen, kun GPS osoitti minun jo ohittaneen kätkön. Kun lopulta löysin kääntymiseen jotenkin soveltuvan paikan ja lähdin takaisinpäin kohti kätköä, alkoi auton alta kuulua ihmeellistä ääntä. Kuulosti pakoputken raapimiselta. Pysähdyin ja menin katsomaan. Kyllä. Pakoputkestahan ääni tuli, mutta koko pitkä putki oli irronnut etupäästä, jota kuuluivat viisaammat sanovan hiukkassuodattimeksi.

 

Siellä olin keskellä korpea, auto ajokunnottomassa tilassa. Itse en mahdu auton alle kömpimään, joten apua oli saatava. Onneksi on kännykät. Isäntä oli n. 50 km:n päässä ja sinä päivänä, onneksi, autolla eikä bussilla liikenteessä. Lupasi tulla pelastamaan minua.

 

Niinpä minulla oli sopiva aika etsiä kätkö ja katsella vähän ympäristöäkin. :wub:

 

Auto saatiin kotiinajokuntoon pienellä pätkällä nuoren männyn runkoa ja narulla.

Merkkiliikkeessä sanottiin tuon sarjan maksavan 800 euroa, juuri silloin ei niitä vain ollut Suomessa. Lisätieto oli, että he kyllä itse hitsaavat niitä kiinni.

Nyt auto on toiminut jo pitkään kiinnihitsatulla pakosarjalla.

Tämä kätkö ei tullut rahassa paljon maksamaan, mutta mikä hinta sitten onkaan polttoaineella ja vuosien varrella hankitulla taidolla pelastaa vaimo erilaisista kiperistä tilanteista, onkin ihan eri juttu.

Share this post


Link to post

Yxi hyväonninenkin tapahtuma mahtunee joukkoon !!?

 

Eilen kävin huoltokeikalla kuivattelemassa Kapeen Mediakätkön purkkia ja kaivellessani sitä piilostaan kännykkä tietysti solahti taskustani ja pomppasi maahan. Kaikki ne jotka ovat tällä kätköllä käyneet tietävät mitä pudonneille tavaroille aina täällä tapahtuu. Mutta, hyvin palvellut, ikivanha kännyni tarttui viimeisellä hetkellä puunjuureen kiinni ja siitä sain sen pelastettua !! Työnantajani varmaan palkitsee minut (tai Kapeenkosken hoitajat) jotenkin koska känny on OYABn omaisuutta ja minulle vain käyttämistä varten annettu.

 

Hieno kätköpaikka ja hienoja kokemuksia aina vaan !!!!!

Share this post


Link to post

Kettuvuori oli meikäläisen töppäilypaikka. Silloin en vielä omistanut oikeeta GPS:ää, vaan kanniskelin mukanani läppäriä ja semmosta magneetilla kiinnitettevää "GPS-hiirtä". Karttatulosteen avulla "pitäis olla lähettyvillä"-paikkaan könyttyäni virittelin sitten paikannusjärjestelmäni käyntiin. Kätkö näkyi olevan vajaan parinkymmenen metrin päässä. Purkille lähtiessäni tulin asettaneeksi sen gepsihiiren läppärini päälle. Jonkin aikaa sai tonkia ennenkuin purkki löytyi. Tuli sitten vielä otettua vähän pimeitä maisemakuviakin. Aikaa kului kaikkiaan ehkä vartti ja risat. Palailin sitten läppäriä pakkaamaan poistumista varten. Sehän oli kaatunut siniseen ruutuun. Yritin käynnistää uudelleen, mutta ei se tajunnut kovalevystä enää mitään. Ihmeen tukevasti istui magneettinen gepsihiiri koneen päällä. Olin ilmeisesti onnistunut asettamaan hyvän magneetin juuri kovalevyn päälle. Taisipa kovalevylle tapahtua todellinen perusnollaus kun jokainen bitti meni asiaankuulumattoman magneettikentän läpi ehkä 50000 kertaa. Eikä ole kone sen jälkeen suostunut kovalevyltä käynnistymään. Pitäis varmaankin yrittää ujuttaa sitä takuukorjaukseen.

Maisemista poistuessa tuli sitten vielä suositellusta pysäköintikolosta pois peruuttaessa päästettyä toinen takapyörä vähän liikaa ojan puolelle. Etuvetoisen toinen etupyörä jäi liian kevyesti kuormitetuksi, eikä siitä sitten eteenpäin päässyt. Auto tiellä poikittain. Yksin liikkeellä. Ei voi ajaa ja nostaa tai painaa auton kulmaa samanaikaisesti. Puolen tuntia siinä sai pimeessä leikkiä heppoisen tunkin kanssa, että pääsi liikkeele. Kotimatkalla oli lievästi hölmö olo.

Tämän seikkailun positiivinen seuraus oli se, että tuli sitten lopultakin hankittua läppärin tilalle oikea gepsi.

Share this post


Link to post

Yleensa laskeutuminen on vaarallisempaa kuin nouseminen. Ainakin laskettelurinteillä ja ilmailussa ollaan yleensä tulossa alas kun jotain tapahtuu. Hajotin kamerani laskeutuessani jalkaisin kätköltä. Säästelin akkuja ja objektiivi oli avoinna. Pieni horjahdus, isku ja nyt kuvat ovat kuin sumussa otettuja. Siis ei kuvia ennen kuin uusi kamera on tullut ostettu ja opittua... Onneksi ei pahempaa, sillä olin liikkeellä ypöyksin.

Share this post


Link to post

Sain kuitenkin korjattua mutta vastineeksi siitä löin kaalini todella kipeästi sillan palkkiin. Ei ollut hauskaa. :angry:

 

Geokarhujemme N samaisella paikalla löi päänsä varmasti vieläpä samaiseen palkkiin B)

 

Koko porukalle on tullut erityyppisten metsäreissukätköjen myötä naarmuja, pieniä ruhjeita ja sitäkin enemmän mustelmia. Osa geokarhuista on lyönyt päätänsä, osa liukunut persmäkeä alas ja naarmuttanut itsensä mutta suuremmilta vaurioilta ollaan vältytty eikä tavaroita ole vielä onneksi kertaakaan kadonnut B)

Share this post


Link to post

Meille tuli Paratiisi kätköltä kotiin lähtiessä pieni viivytys, kun auton virtalukko lopetti toimintansa. Ei kääntynyt avain mihinkään, vaikka kuinka nylkytti.

Lisäväriä hommaan toi 1v kätköilijän nälkä, joka alkoi olemaan siinä pisteessä, että ruokaa olisi saatava nyt eikä viidestoista päivä.

Soitin veljelle ja pyysin hakemaan meidän kotoa vara-avaimen ja toimittamaan sen meille ja samalla lähdettiin reippailemaan 3km päähän Salmen kartanon kioskille. Sieltä saatiinkin hernerokkaa ja lättyjä uutta avainta odotellessa.

 

Avain kuljetus saapui ja lähdettiin sitä kokeilemaan autoon. Ei toiminut sekään :rolleyes:

 

Onneksi aavistelin jotain tämänsuuntaista ja avainta soitellessa pyysin ottamaan mukaan myös akkuporan, poranteriä, meisseleitä, vasaran ym. Arvatkaas mitä näillä tehtiin?!

Kyllä, varastin oman autoni :o

5 minuutin poraamisen ja virtalukon palasten kaivelun jälkeen autosta tuli nykysuuntauksen mukainen avaimeton auto ja sen pystyi käynnistämään ruuvimeisselillä.

 

Myöhemmin kävin ostamassa uuden virtalukon ja sarjoittamassa sen vanhalle avaimelle. Kustannus yht. 51€.

Share this post


Link to post

Tänään matkalla Aulangonjärven polku -kätkölle ajelin pitkospuita polkupyörällä ja 50 m ennen niiden loppua (useampi sata meriä takana) lipsahti ja molskahti. Toisella puolella olisi ollut kuivaa. Ei onneksi märkiä kenkiä suurempia vaurioita. Olihan kokemus kiipeillä kalliojyrkänteellä vettä valuvilla vaelluskengillä. Kypärän pidin päässä vaikken pyörällä ajanutkaan...

Edited by majava

Share this post


Link to post

Tässä pätkä omasta loggauksestani 5.9.2007 Kreikan purjehduksen varrella, Sounio (GCTGEH)-kätköllä:

 

...

I also had 2 muggles with me. One of them got his ankle dislocated and broken on the way back from the cache site. He had to be taken to a hospital in Athens for medical treatment.

Maybe this was one of the first geocaching accidents for muggles ?

 

You can imagine the amount of bleeding scratches and thorns in my legs after we carried the injured crew member on the narrow path through the thorn bushes. ouch! 2 weeks later I found still 2 thorns from my leg.

 

Please be careful when going down steep, rocky hill.

 

I left TB's Wally and Barbara.

...

 

Suomennettuna siis yksi matkatovereistamme, kätköilystä kiinnostunut jästi palasi kätköpaikalta turhan reippaasti ja pienen pensaan yli hypätessään teloi jalkansa pahasti. Nilkka meni sijoiltaan ja siihen tuli lisäksi murtuma.

 

Oltiin olevinamme "ihmisten ilmoilla" mutta 300 metrin matka läheisen hotellin pihaan oli liikaa, saimme häntä raahattua vain parisataa metriä piikkipensaikon läpi kulkevaa polkua.

Ambulanssi tuli 60 km päästä Ateenasta ja sitä piti odottaa yli tunti, matka sairaalaan kesti kolme varttia. Sairaalassa nilkka laitettiin paikalleen ja lastoitettiin. Illalla satamassa mies konkkasi kyynärsauvojen kanssa 20cm leveätä lankkua pitkin laiturilta veneeseen.

 

Minulla oli "raahaamisen" jäljiltä molemmat jalat täynnä verinaarmuja ja vielä pari viikkoa tapahtuman jälkeen kaivelin viimeiset piikit pois säärestä. :(

Share this post


Link to post

Vähän samantapaista koin omalla Kreikan kätköilyreissulla pari vuotta sitten:

Loikkasin huolettomasti pusikkoon mutta maan pinta olikin jonkin verran alempana kuin mitä oletin. Onneksi mitään sydämentykytystä pahempaa ei sattunut, olis voinut. Siltä seisomalta päätin että jos ei näe mihin astuu niin kannattaa vaikka kiertää.

Tällä kertaa kiersinkin autolla sivutielle josta jatkui jonkinlainen polku eteenpäin, ei tarvinnut ihan umpipiikkipuskissa taivaltaa.

Share this post


Link to post

Haastavassa maastossa kannattaa tosiaan liikkua varoen ja pitää tajunta kirkkaana.

 

Oheisella Kreetan henkeäsalpaavan upealla Akrotiri 3 Monasteries-kätköllä tuli parin tunnin vuoristopatikoinnin jälkeen mieleen, että täällä jos loukkaa itsensä, niin ei paljon muuta mahdollisuutta ole kuin helikopterilla hakea pois.

 

Ja niinpä sitten heti seuraavalle kävijälle kävikin näin onnettomasti. Tätä potilasta kannettiin 2 tuntia paareilla sivistyksen suuntaan :-O. Onneksi eivät olleet pidemmällä. Seuraavasta rotkosta rantaan päin ei olisi enää kantamalla tullut pois. Siellä ei ollut matkapuhelinkenttääkään missään.

Share this post


Link to post

Turussa olimme Tuutikin kanssa suuntaamassa kohti Ilmaherruus purkkia, ja autolla katselimme potentiaalisia reittejä mistä pääsisi mahdollisimman lähelle. Jostain lentokentän luoteispuolelta löytyi tie kohti kätköpaikkaa. Alkupäässä oli portti mutta se oli auki joten emme antaneet sen häiritä. Matkalta taisi löytyä purkki tai pari muutakin, ja lopullinen päämäärä oli hienolla paikalla ja pääsimme suorittamaan kevyttä UE:takin samassa yhteydessä. Poislähtiessämme huomasimme että portti olikin pistetty kiinni. Kävimme toisella uloskäynnillä katsomassa josko se olisi auki mutta ei tulosta. Toisella portilla tapasimme paikallisen leidin joka oli menossa kävelylle metsään ja onneksi osasi opastaa mistä lähitalosta löytyy portin avain. Siitä sitten kävellen talolle ja iloisesti tiedustellen josko joku tulisi päästämään meidät pois. Saimme myötätuntoa osaksemme ja vanhempi herrasmies kävi meidät päästämässä ulos. Osittain oli ehkä tietoinen valinta lähteä sisään avoimesta portista sillä kävelymatka olisi ollut muuten "liian" pitkä. Nyt kuitenkin miettii pariin kertaan ajeleeko porttien sisälle niin huolettomasti, aina ei avaimia välttämättä ole noin lähellä.

Share this post


Link to post
Oheisella Kreetan henkeäsalpaavan upealla Akrotiri 3 Monasteries-kätköllä tuli parin tunnin vuoristopatikoinnin jälkeen mieleen, että täällä jos loukkaa itsensä, niin ei paljon muuta mahdollisuutta ole kuin helikopterilla hakea pois.

Aikaisemmin samalla reissulla patikoimme Kytnoksen saarella kukkuloilla joita halkoivat noin 100 metrin välein rakennetut kiviset lammasaidat (joiden ylitys ei aina sujunut tyylipuhtaasti). Jälkikäteen tuumimme että jos siellä olisi jalka katkennut niin aikamoiseen pulaan olisimme joutuneet. Ei teitä, ei polkuja ja kukkuloiden välistä puhaltava puuskittainen yli 20 m/s tuuli. Olisi helikopteriltakin jäänyt laskeutumatta.

 

Myös jalkansa murtanut matkakumppanimme oli reissuun tyytyväinen :). Viikon lomasta tuli kuuden viikon sairasloma...

Share this post


Link to post

Piilottaessani Rutola bunker -kätköä jossain vaiheessa odottamattomasti pääni kumahti bunkkerin oven yläkarmiin. Mukana ollut "opas" sanoi: "Ei se mitään, kyllä se karmi kestää". ;) Sen verran lujaa se sattui, että ei ihan heti naurattanut.

Share this post


Link to post

Eilen kävin Etelä-Virossa kätköilemässä ja siellä oli kätkö "Nutune Veski", http://www.geopeitus.ee/?p=350&c=664#28610 .vihjeenä ¨, että "erittäin helppo", aikani katselin ja näin peltisen kaapin jonka ovi oli puoliksi auki väännetty, lykkäsin sormet sisään purkkia etsiäkseni niin kärähti sormenpäät, kaapissa oli 3-v 380V jännitettä. Tämän arkistoinnista alkoi vilkas keskustelu Viron Geopeitusen sivuilla kun joku "suomalainen idiootti" pistää sormensa täysin koordinaateissa (+-2m) olleeseen peltikaappiin. http://www.geopeitus.ee/foorum/read.php?2,6353,6369#msg-6369

Tämä kätkö oli myös Geocachin sivulla, mutta arkistoitiin välittömästi kuten myös Geopeitusen sivuiltakin.

Share this post


Link to post

Kävi köpelösti viikko sitten Vuosaaren metsässä (GC131J7). Loppupisteellä möyriessä polkupyörän avain tippui sinne jonnekin, kuuden metrin säteelle purkista. Loppumatka sujui rattoisasti taluttaessa pyörää takapyörä ylhäällä. Onneksi helsinkiläiset eivät välitä mistään mitään. Katsoivat vaan jotkut vähän pitkään. :)

 

Ollapa metallinpaljastin. Avain oli pyörän viimeinen nimittäin.

Share this post


Link to post

Tornion kätköturneella päätimme pitää välissä pienen tauon ja menimme lähellä Lapin Kullan kätköä sijaitsevaan puistoon. Söimme jäätelöt lasten kanssa ja koska pienimmäinen halusi rantaan kokeilemaan vettä, suunnistimme seuraavaksi siis sinne. Rannan läheisyydessä viuh, ja huomasin istuvani keskellä mutalälliä... :) Vaaleat kaprit olivat takamuksen kohdalta ihan ympäriinsä mudassa... Ei muuta kuin kätköreppu nurmikolle, ja Torniojokeen pesemään housuja. Koska olimme keskustan puistossa täytyi housut pestä jalassa ollessaan... No housut puhdistuivat ja onneksi oli kesän ensimmäinen hellepäivä, niin ei kuin suojaa auton penkille ja loggaamaan alueen loputkin kätköt. :)

Share this post


Link to post

Sattuu sitä meikäläisellekin:

Alla on kopio loggauksestani tällä mieleenpainuvalla kätköllä.

 

Lappeenrannan kätköilyturneen 20/42 2. etsintäpäivänä ja 78. FTF @16:47 yhdessä Geopsin ja HirmuH:n kanssa.

 

Tämän kätkön löytämistä voi kuvailla todella sanoilla "verta, hikeä ja kyyneleitä säästämättä", ihan konkreettisesti! Saatuani elpurilta vinkin mahdollisesta FTF:stä menin silmät kiiluen 1. rastille ja sain sieltä 2. rastin koordit. Se olikin lähellä, mutta haasteellisessa paikassa ja ei auttanut muu, kuin tehdä "sotilaan ratkaisu" ja jatkaa matkaa 2. rastille suoraan, tosin aivan eri varustuksessa. Täsää "talviturkin heitto tapahtumassa" gepsini otti vähän (ja hieman enemmänkin ...) nokkiinsa ja lopetti yhteistyön 2. rastilla, toimien vain muutamia hetkiä, sammuen sitten tyystin! (Olikohan sisältä valuneesta vedellä ollut osuutta tähän...) Ei näköjään valmistajan lupaukset ties mistä IP-tiiviysluokituksista pitäneetkään paikkaansa!

 

Sain kumminkin seuraavan rastin koordit häthätää ja ei muuta kuin takaisin kaupunkiin suremaan tuhoutunutta gepsiäni kyynel silmässä ja paikkailemaan samalla muutamia verinaarmuja, jotka olin saanut rymytessänä hieman matkaa 3. etapille päin.

 

Matkustajasatamassa nuollessani haavojani (sekä henkisiä, että fyysisiä) kera vedyn, nam!, soitto paikalliselle, pyyteettömälle help-deskille sai taas auringon paistamaan kasvoilleni. Elpuri toimitti minulle vanhan gepsinsä lainaksi, jotta tästä Lappeeenrannan reissusta ei tulisi ihan turhaa reissua. Kiitos vielä elpurille avustasi!

 

Lainagepsi kädessäni (tulipahan tutustuttua samalla ensimmäistä kertaa Garminin sielun elämään) päätin jatkaa keskeytynyttä matkaani mahdollisen FTF:n luo ja saavuinkin lopulta viimeiselle etapille hien virratessa valtoimenaan kasvoiltani. Lähestyäni kohdetta havaitsin epämääräistä liikettä ja toisen henkilön kädessä nähty gepsi pajasti heidätkin kätköilijöiksi. Löimme viisaaat päämme yhteen ja loppu onkin jo historiaa...

 

Ehkäpä elämyksellisin FTF-huntti ja muutenkin kätköilyreissu tällä pienellä, vaatimattomalla urallani, joten kiitos vielä kerran, elpuri tämän tarjoamisesta! TFTC!

 

P.S. Gepsini tointui, ihmeellistä kyllä tästä uimaretkestä ja tuntui seuraavana päivänä toimivan normaalisti ...

Share this post


Link to post

Tänään tapahtui minulle kätköllä Ontto mäki GC1B4QZ seuraavaa, logista kopioin suoraan tänne:

"Tämä jäi päivän viimeiseksi ja DNF tuli syystä... Ei ollut purkki jästitty vaan autoni!!! Hetken ehdin purkkia etsiä kunnes kuulin kun auton hälytin alkoi huutamaan. Juoksujalkaa metsän läpi autolle ja takasivulasi rikki :) Onneksi oli häly niin ei mitään oltu ehditty viedä. En ehtinyt nähdä tekijöitä, kiihdytysääni kuului vaan kun autolle juoksin. Tällaista tälläkertaa!"

 

Voi tuollainenkin vastoinkäyminen sattua, ketuttaa vieläkin moinen!

Share this post


Link to post

Kai minun tapaukseni sopii tänne. Se toiminee myös lyhyehkönä esittäytymisenä.

 

Ostin/vaihdoin tuossa toissapäivänä käytetyn HP iPAQ RX5900 PPC / GPS yhdistelmän kun lähti muutamalla DVD-boksilla ja parin kympin välirahalla. Siihen innoissani latailin kaikki tarvittavat tilpehöörit ja lähdin etsimään ensimmäistä geokätköäni täällä syvällä Sheffieldin keskustassa (opiskelut, opiskelut...). Harmi vain että kello oli jo niin paljon että pimeys oli pahasti laskeutunut enkä löytänyt kätköä millään. Päätin palata kotiin juosten parantelemaan itsetuntoani :yikes:

 

Varsinainen tapahtuma oli tänään/eilen kun latasin laitteeseen kasan kätköjä ja päätin lähteä etelään. Ilman karttoja tietenkin. Kun soppaan lisätään minun taipumukseni mennä enemmänkin fiiliksen perusteella, päästiin siihen että umpikujat tulivat tutuiksi ja kun metsään päästiin, siellä mentiin lujaa! (kaiken lisäksi satoi) Parin onnistuneen löydön jälkeen päädyin kätkölle jossa oli vihjeenä ainoastaan joku aivan tuntematon englanninkielinen puun nimi. Siinä sitten tutkimaan jokaista puunjuurta ja samalla räpeltäen PDAn kanssa seurauksena oli täydellinen ja yllättävän korkea ilmalento selälleen mutaiseen mäenrinteeseen. Heti kaaduttuani tajusin että PDAn stylus oli lentänyt näpeistäni jonnekin ihan muualle! Vartin etsimisen jälkeen pienenpieni stylus löytyi mutta epätoivo oli jo kova maaston takia.

 

Sen tiedän että minulle tulee tapahtumaan vaikka mitä vielä tämän harrastuksen parissa. Varsinkin jos päätän juoksennella kuten yleensä.

 

Ensimmäiset löydöt tuli tehtyä ja päivän saldoksi tuli 4 löytöä ja yksi DNF ja noin 6 kilometriä juoksentelua. Tarkoituksena oli vielä etsiä kolme muuta kätköä läheltä mutta päätin lähteä kouluun (jonka päätin kotimatkan jälkeen skipata).

 

Terveiset kaikille kokeneemmille.

Share this post


Link to post

Päivän ainoa kätkö osoittautui huonoksi valinnaksi: :anibad:

 

Päätin lähteä hakemaan erästä kätköä pyörällä. (mysteeri, en voi paljastaa nimeä) Paikan päällä jätin pyöräni jalan varaan n. 3-5 metrin levyisen puron ylittävälle sillalle. Silta oli erikoisesti "muotoiltu", ja sitä ympäröi puinen ristikko.

Aloin etsimään kätköä ja jätin pyörän paikalleen. Yhtäkkiä pyörä alkoi hieman heilua tuulen vaikutuksesta. Huomasin asian, ja menin puolijuoksua kohti pyörää estääkseni sen kaatumisen.

Kun olin päässyt metrin päähän geokulkuneuvosta, se kaatuikin vasten sillan kaidetta. Kolauksen voimasta joskus huomattavan summan rahaa maksanut kiertämällä pidikkeeseensä kiinnitettävä matkamittari irtosi ja lensi komeassa kaaressa sillan kehikon lävitse puroon. Suustani pääsi lähes kaikki olemassa olevat kirosanat, ja aloin etsimään ympäristöstä jotain pitkää keppiä tms. välinettä, jolla mittarin saisi kenties nostettua ylös.

Tiesin, että mittari oli vain roiskevedenpitävä ja kepillä tai laudanpätkällä ronkkien mahdollisuus saada se takaisin oli häviävän pieni. Jostain syystä yritin kuitenkin. Eräs ohi mennyt jästi sanoi kovaan ääneen kaverilleen: "Huomenna mennään mato-ongelle!" huomattuaan puuhani. Pari pikkulastakin kiinnostui ruoppausoperaatiostani ja alkoi heitellä kiviä puroon.

Noin viidentoista minuutin päästä päätin lopettaa. Ei voittoa.

 

Tapahtuneessa mm. kismittää se, että tavallisesti otan matkamittarin aina mukaan taskuuni poistuessani pyörän luota juuri esimerkiksi irtoamisen varalta, mutta jostain syystä tein poikkeuksen. Kotoa lähtiessäni vieläpä meinasin jättää mittarin kokonaan pois reissulta.

 

Hyvällä tuurilla mittari olisi lentäessään osunut ristikkoon (eikä mennyt sen lävitse) ja kimmahtanut takaisin sillalle.

 

Ja kaiken kruunasi se, etten edes saanut kätköä käsiini :laughing:

Share this post


Link to post

No itselläni oli kätköllä "Friitalan nahkatehdas" ongelma. Kätkö löytyi hyvin, mutta emme saaneet purkkia auki. Eikä ollut edes kassakaappikätkö vaan ihan peruskätkö. Pitänee palata tölkinavaajan (elävä malli) kanssa.

Share this post


Link to post

Kohteet joissa voi olla tapaturma riski..

Muutamia kätköjä on tullut eteen, jossa voi kokemattomampi, joka ei sääntöjä ihan täysin muista, joutua alttiiksi vaaralle !

Esimerkkejä: Silla, raiteet, tornit jne.

Kuten eräs hieno iso tölkki erään kaupungin laitamille, kätkö on hyvässä paikassa, täysin turvallinen logata, mutta paikka tarjoaa pienen houkutuksen lähteä harrastamaan akrobatiaa, koska kokemattomampi saattaa kuvitella kätköpaikaksi "ylemmät tasot" ja näin ollen altistaa itsensä putoamisvaaralle. Tämä ei todellakaan ole mikään syytös eikä moite kätkön tekijää kohtaan, koska kätkö on piilotettu hienosti ja juuri niinkuin pitääkin turvallisen loggaamisen edellyttämällä tavalla.

 

Näitä esimerkkejä löytyy monta, erään kansallispuiston alueella, lammen laitamilla, vaarallisen kallion kupeessa olevaa kätkö saattaa joku lähteä etsimään kiipeilemällä, koska korkea / tiheä puusto ja kallio haittaavat tarkan gps vastaanoton. tässäkin tapauksessa ei vaaraa ole jos muistaa ja ymmärtää, että kätköt pää sääntöisesti ovat piilotettu tapaturma turvalliseen paikkaa..

 

Hyvää ja TURVALLISTA kesää : toivottelee HrZ

Edited by HrZenator

Share this post


Link to post

Kohteet joissa voi olla tapaturma riski..

Muutamia kätköjä on tullut eteen, jossa voi kokemattomampi, joka ei sääntöjä ihan täysin muista, joutua alttiiksi vaaralle !

 

Tarkoitatko "säännöillä" Terrain ja Difficulty arvo, vaiko jotain muuta?

Edited by ~Heikki~

Share this post


Link to post

Kohteet joissa voi olla tapaturma riski..

Muutamia kätköjä on tullut eteen, jossa voi kokemattomampi, joka ei sääntöjä ihan täysin muista, joutua alttiiksi vaaralle !

Tarkoitatko "säännöillä" Terrain ja Difficulty arvo, vaiko jotain muuta?

Kyllä ja ei...esimerkiksi mihinkään telineeseen, joka palvelee jotain muuta tarkoitusta, kuten vaikka suurikokoinen mainostaulu, sähkötolppa, tai muu riskialtis paikka, joka ei ole tarkoitettu kiipeiltäväksi, moninaisen riskin uhalla, putoaminen, sähköisku jne, jos kokematon kätköilijä ei muista, tai ole tutustunut yleisiin kätköjen piilottamista koskeviin ohjeisiin tai lukenut tarpeeksi ajatuksella kätkökuvausta ja kätkö sijaistsee hyvin lähellä jotain tällaista rakennelmaa tai muuten vaan riskin aiheuttavaa härveliä/paikkaa ja lähtee etsimään kätköä väärällä tavalla väärästä paikasta, koska kuvittelee että kohde on piilotettu vaikeampaan / vaarallisempaan paikkaan kun oikeasti onkaan. Minullekin muutaman kerran tullut vastaan paikkoja missä olen pohtinut, että tuolla olisi hyvä paikka, mutta ei voi olla siellä koska liian vaikea/vaarallinen ja aina kätkö löytynyt sieltä turvallisesta tai melko turvallisesta paikasta. Kun otta huomioon pilvisellä säällä gps-näyttää mihin sattuu, niin tämä voi johtaa darwinistisiin tilanteisiin.. :) Onko tieto tällaisista tapauksista, onko kellekkään sattunut tällaisia vaarallisia virhearviointeja ?

Share this post


Link to post

Pientä vastoinkäymisen poikasta helpolla purkilla helpossa maastossa View To North (Helsinki)

 

Sadekeli ja slicksi-pohjaiset lenkkarit -> kätköltä poistuessa heitin kalliolle perseelleni...

 

"Taisteluvammat": Keskisormen kynnessä verta vuotava halkeama, pintanaarmut klassisella teini-itsari alueella ranteessa (vuotivat pikkuisen pyöräillessäni kämpille), kyynärvarren mittaiset pintanaarmut pienellä veritihkulla, n. 0,5mm syvät ja leveimmillään 5mm naarmut Coloradon kuorissa hopeanvärisessä reunuksessa.

Positiivista: GPS toimii, näytössä ei naarmuja, Invisibleshieldissä vain mitättömät jäljet, Kätköily ei loppunut tähän kaatumiseen :)

 

Nooh... onpahan persoonallisen näköinen GPS-kapula hyvillä tuntomerkeillä... Ihokin paikkaantunee opsite-kalvolla sen verran, että pärjää hoitotyössä...

Edited by Rigor_

Share this post


Link to post

Naarmut kropasta onneksi paranevat ja Colorado on paljon maastouskottavampi naarmuisena. Mun Coloradossa on myöskin syvät naarmut kehyksessä kun kompuroin yhdellä kätköllä tasaisella maalla ja otin käsilläni vastaan. Toisessa kädessä oli tietysti gepsi. Hyvin toimii ja näyttö säilyi naarmuitta, kiitos näkymättöman kalvon.

Share this post


Link to post

Pitää vain ajatella positiivisesti...

 

Eipähän tarvitse enää pelätä GPS:n naarmuuntumista :blink: Ja tulipahan todettua yllättävän maastokelpoiseksi :lol:

 

Pitä vain toivoa etteivät potilaat säikähdä huomenna kohtuu vakuuttavannäköisin naarmuin varustettua hoitajaa :P

 

Nokian 6210 Navigator sai omat pikku naarmunsa jo aiemmin pudotessaan taskusta betonille meikän pompatessa n. metrin korkeudesta alas n. 100 kätköä sitten... Hyvin kesti sekin ja takakuoren naarmuthan eivät haittaa...

 

Itseasiassa kaikki elektroniikkahan muuttuu varjeltavasta hyllynkoristeesta todelliseksi käyttötavaraksi vasta saatuaan ne arpensa ja jälleenmyyntiarvon romahdettua :)

Share this post


Link to post

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0

×