Jump to content
Sign in to follow this  
Followers 0
Tervas

Kohtaamisia Jästien Kanssa

Recommended Posts

Ei jästejä aina tarvitse pakoilla, homman voi hoitaa käänteisestikin:

Olin pimeänä syysiltana kätköilemässä kun eräs naisihminen lähestyi. Hän siirtyi hyvin nopeasti kävelytien toiselle puolelle ja tihensi askeliaan kun näki ojassa seisovan kaverin kirjoittamassa jotakin ryppyiselle paperille. Päässä tällä äijällä sattui vielä olemaan pipo jossa luki "Väärä lääkitys".

Ei sentään soittanut piipaa-autoa paikalle <_<

---

Imagine a dark autumn night, you are a lonely female walking along a walkway when you suddenly see a fellow standing in a ditch writing something on a wrinkled sheet of paper. On his head is a cap with text: Wrong Medication. What do you do?

The lady who saw me suddenly changed to the other side of the road and quickened her speed. Luckily she didn't call for an ambulance :mad:

So avoiding muggles is not always necessary if you look strange enough.

Share this post


Link to post

Tästä tuli mieleen se reissu, kun olin etsimässä Pyhän Jaakobin kirkkoa pimeässä. Koiran ulkoiluttaja-jästi tupsahti tyhjästä todella lähelle. Paniikissa en keksinyt muuta kuin sammuttaa taskulamppuni ja jäin paikalleni seisomaan todella ääliön näköisenä. :)

Tuli mieleen, että olisiko pitänyt juosta perään kertomaan, etten ole karannut mielisairaalasta. Onko jotain fiksumpaa tapaa selvitä tilanteesta?

Share this post


Link to post

Viime talvena menin etsimään Vanaja Fishing Spot kätköä. Ajoin autolla erään naispuolisen koiranulkoiluttajan ohi. Jätin auton parkkiin ja lähdin kävelemään. Pidin huppua päässä kun oli kova myrsky ja lunta satoi vaakatasossa. Lähestyessäni kätköä katsoin taakseni, onko jästejä näkyvissä. Nainen tuli perässä kahden pienen koiran kanssa. Poikkesin kävelytieltä rantaan päin.

 

Toisaalta kukaan tervejärkinen ei mene sinne pimeässä ja myrskyssä maisemiakaan ihailemaan. Käännyin katsomaan, joko se koiranulkoiluttaja on mennyt. Olihan se, mutta meni niin lujaa kuin jaloista pääsi koira kummassakin kainalossa.

 

Tuli vähän semmoinen halju fiilis, että miksikä se minua luuli. Ei oikein viitsinyt perään huutaa että kätköä tässä vaan haetaan.

Share this post


Link to post

Tuosta tulikin mieleeni tuossa taannoin kun olin etsimässä Fox Cover -kätköä. Läheltä kätkön mahdollista sijaintipaikkaa (en ole siis vielä löytänyt sitä) kulkee kävelytie. Tongin siinä mahdollisia piiloja välillä vilkuillen kävelytietä jästien varalta. Kumarruin juuri tonkimaan erästä koloa kivijalan taakse ja kun nousin ylös, kävelytietä pitkin käveli mies. Hän ei huomannut minua ennen kuin olin noussut ylös ja kun hän huomasi, hän jäi katsomaan, että mistäs minä siihen tupsahdin. Katselimme pitkään toisiamme (hän katsoi siihen malliin, että luulin hänen olevan kätköilijä) kunnes kysyi: "Onko kaikki ihan okei?"

Vastasin siihen hämilläni -joo...

Hän jatkoi matkaa ja minäkin päätin luovuttaa. Päästessäni takaisin autolleni huomasin huvikseni pysäköineeni autoni sairaalan parkkipaikalle psykiatrisen osaston eteen. :lol:

 

Tuli kyllä vähän hullu fiilis :unsure:

Share this post


Link to post

Meille kävi Hollannissa vähän samalla tavalla kuin Erwastille.

 

Olimme etsimässä kätköä erään puiston liepeillä. Oli pilkkopimeää ja sattuipa vielä satamaankin. Meillä oli kummallakin tummat sadeasut päällä, joten sulauduimme aika hyvin ympäristöön. Kun saapastelimme pois pienestä metsästä puskan läpi heikosti valaistulle kävelytielle, olimme miltei törmätä vanhahkoon mieheen. Tämä herra säikähti meitä niin kovasti, että meni samantien juosten toiselle puolelle tietä. Hän katsoi karkuun juostessaan taaksensa vähän väliä. Pelkäsi kai, että lähtisimme hänen peräänsä ryöstöaikeissa. Ensiksi ihmettelimme miehen käytöstä, mutta kun ynnäsimme kellonajan, vaatetuksemme sekä yleisen kauhuelokuvatunnelman yhteen, tajusimme kuinka pelottavalta vastaava tilanne olisi tuntunut kenestä tahansa :unsure::rolleyes:

Share this post


Link to post

Kyllä varmaan moni kätköilijä on saanut hullun (geo)leiman otsaansa...

Itse sain sen (viimeistään) ollessani Hämeenlinnan Myllymäellä (PekkaR)

Outoahan se on ko. paikassa etsiä kätköä pimeässä.Yksi pariskunta meni polkua pitkin ohi juuri kun olin kätköllä.Voi vaan arvata heidän ajatuksensa... :D

Share this post


Link to post
Kyllä varmaan moni kätköilijä on saanut hullun (geo)leiman otsaansa...

Mutta voi siitä olla etunsakin. Kaikkiin ympäristöihin tämä taktiikka ei tietenkään sovi, mutta tyypillisissä kätköilyrytkyissäni minua on helppo pitää jonain kylähulluna, enkä aina suinkaa pyri käytökselläni tuota assosiaatiota torjumaan - jos touhuiluni vaikuttaa kyllin älyvapaalta, jästit eivät välttämättä lähde selvittämään, mitä se jauhopää siellä pusikossa touhusi :D

Share this post


Link to post

<_< Juu, kyllä meikäläistäkin varmaan vaikka miksi on luultu - kätköilyulkomuoto kun on ehkä hiukan erikoinen normaaliin eloon nähden - viimeksikin musta pilottitakin tyylinen talvitakki, mustat pakkashousut, mustat varrelliset vaelluskengät, musta pipo ja musta korkeakauluksinen villapaita.. :) Toisaalta hyvä hämäräkätköilyssä, ei erotu (paitsi lumessa) mutta sitten kun erottuu, niin varmaan herättää ristiriitaisia tunteita.

 

Mukavinta on ehkäpä kätköillä 11-vuotiaan poikani kanssa, sillä kun on muksuja mukana saa ollakin "vähän hassu", esim. tonkia koloja, eikä porukka ihmettele silloin läheskään yhtä paljon kuin jos aikuinen mies tutkii lenkkipolun varrella kannon koloja...

Share this post


Link to post

Juuri tällä hetkellä metsäkätköjä etsiessä kannattaa saha ja kirves jättää kotiin. Törmäsin tänään metsässä geojästiin, joka ihmetteli tekemisiäni siellä metsässä. Hänen mukaansa siellä ei tähän aikaan vuodesta liiku kuin kuusivarkaita :laughing:. Opastin häntä hieman laveampaan katsantokantaan näyttämällä gepsiä ja kätkökuvausta ja kertomalla, että ne, jotka kuljeskelevat siellä ilman isoja teräaseita tuijottaen gepsin näyttöä, ovat meikäläisiä. Väitti ymmärtävänsä, mutta ilme kertoi jostain muusta. Ehkä hän ajatteli, että kuusivarkaat kehittelevät mitä ihmeellisempiä tarinoita välttääkseen kiinni jäämisen :laughing:.

Share this post


Link to post

Tänään Salon rautatieasemalla minua luultiin talonsuojelijaksi tai joksikin saneerausmahdollisuuden arvioijaksi :rolleyes: . Sain kuunnella pitkät esitelmät paikalle sattuneelta jästiltä rakennusten historiasta jne jne enkä itse ehtinyt sanoa juuri mitään. Hymyn pitäminen virallisella tasolla oli vaikeata :laughing: Mutta kätkö jäi oikeastikin löytymättä. Kokemus oli kyllä ikimuistoinen :o

Share this post


Link to post

Tänään Salon rautatieasemalla minua luultiin talonsuojelijaksi tai joksikin saneerausmahdollisuuden arvioijaksi :laughing: .

No to oli ilo kuulla :laughing: - kun menin etsimään Parolan rautatieaseman kätköä, minua luultiin juuri valmistuneen remonttityön vastaanottotarkastajaksi. Ja vastaanottoa odottava remonttimies ei malttanut jättää minua hetkeksikään rauhaan odotellessaan sitä oikeaa tarkastajaa :anitongue:

Share this post


Link to post

Tapahtui Kuopiossa Kuopio - The centre of the universe -kätköllä tänä kesänä:

Tänä keväänä vanhempi rouvashenkilö oli löytänyt purkin hangelta (liekö varikset siirtäneet ?) ja vienyt purkin kotiinsa! :D Kätköä etsiessäni hän tuli juttelemaan kanssani ja onneksi kertoi tämän asian. Pyysin sitten ystävällisesti häntä hakemaan purkin takaisin kätkölle ja näin hän toimikin ja nyt taas purkki on oletetussa paikassaan muiden löydettävissä! :( Että tälläinen tapaus :) !

Share this post


Link to post

Tapahtui Kuopiossa Kuopio - The centre of the universe -kätköllä tänä kesänä:

Tänä keväänä vanhempi rouvashenkilö oli löytänyt purkin hangelta (liekö varikset siirtäneet ?) ja vienyt purkin kotiinsa! :D Kätköä etsiessäni hän tuli juttelemaan kanssani ja onneksi kertoi tämän asian. Pyysin sitten ystävällisesti häntä hakemaan purkin takaisin kätkölle ja näin hän toimikin ja nyt taas purkki on oletetussa paikassaan muiden löydettävissä! :( Että tälläinen tapaus :) !

 

Hieno homma Simotic!

 

Olin jo hieman huolestunut Kuopion kätkön suhteen kun en ole ehtinyt käymään huoltokäynnillä.

Alphabug-geokolikolle kävi jokseenkin samanlainen, eräs mieshenkilö löysi sen koiransa kanssa eikä tiennyt mihin kolikko liittyy. Otti minuun yhteyttä ja perusti myöhemmin oman geokätkön.

Share this post


Link to post

Minä olin Marraskuun alussa etsimässä Kultarannan kätköä. Purkkia ei löytynyt sitten millään! Yhtäkkiä tajusin, että jästi oli tullut koiransa kanssa lähistölle! Parin ohikiitävän sekunnin ajan mietin, että pyrinkö piiloon katajien taakse. Pidin kuitenkin varmana, että minut on jo havaittu, ja ottaen huomioon paikan turvallisuuspoliittisen luonteen, päätin tulla esille. Kerroin etsiväni geokätköä ja selitin samalla harrastuksesta. Juttelimme itse asiassa melko pitkään ja miehen kultainen noutaja Roopekin osallistui etsimiseen. Valitettavasti purkkia ei tällä visiitillä löytynyt mutta ojensin miehelle kuitenkin Lähdetään geokätköilemään -esitteen. Hänestä saattaa hyvinkin jossain vaiheessa tulla kätköilijä, sillä GPSr:kin on jo valmiina olemassa.

 

Jatketaanpa tähän samaan postaukseen vielä tarina Turun kauppatorilta Turun ytimessä 4 -kätköltä 17. marraskuuta. Olimme perheen kanssa menossa katsomaan joulukadun avajaisia. Jo kaukaa näin kätkön lähellä "kengännauhoja sitovan" hahmon. Päätimme kävellä aivan vierestä ja kyllä, hahmon käsi kopeloi määrätietoisesti tiettyjä paikkoja. Sikäli hyvää toimintaa, että tuskin kukaan muu kuin kätköilijä olisi tätä aktiviteettia havainnut. Ohi mennessäni huikkasin, että "löytyykö" ja sain vastaukseksi hämmentyneen "ei vielä" tms.

Jatkoimme huvittuneena matkaa risteykseen. Sitten vasta huvi alkoi! Kävelykatua pitkin suoraan kätkölle marssi nimittäin 30-päinen torvisoittokunta, samansuuruinen tanssahteleva tonttujoukko, karamellejä ympärilleen viskova joulupukki ja noin 15 000 turkulaista! Voin hyvin kuvitella loggaajan surrealistiset tunteet tässä tilanteessa! Onneksi kuvauksessa lukee "jästivaara ilmeinen", nyt se piti hyvinkin paikkansa! <_<

Share this post


Link to post

Onhan näitä kohtaamisia jästien kanssa sattunut. Hauskin oli 22.10.2007 Wienissä tuomiokirkon aukiolla. Etsimme paapan kanssa jossakin valtavan kirkon kupeessa olevaa mikrokätköä, emmekä millään löytäneet. Tori oli tupaten täynnä turisteja, eläviä patsaita ja Motzartin aikaisiin asuihin pukeutuneita miehiä, jotka mainostivat illan konserttia tuomiokirkossa. Luulimme, että väkeä ja hulinaa oli ympärillä niin paljon, ettei kukaan kiinnittäisi meidän puuhiin huomiota. Useampi peruukkipäinen ja upeaan viittaan sonnustautunut Motzart-hahmo tuli kyllä kysymään, emmekö olisi kiinnostuneita tulemaan illan konserttiin. Aina sanoimme, että emme valitettavasti ole illalla Wienissä. Aina kysyttiin, missä sitten olemme ja aina vastasimme;" Helsingissä", johon aina; "OOOH". Sitten yksi Motzart-tyyppi tulikin suoraan kysymään, mitä etsimme. Sanoin, että se liittyy harrastukseemme, eikä hän voi meitä auttaa, kiitos. Hän kysyi, mihin harrastukseen. Sanoin, että se tuskin häntä kiinnostaa. Hän sanoi, että nimenomaan kiinnostaa. Sanoin, että se on kuitenkin sellaista, jossa hän ei voi meitä auttaa. Hän sanoi tietävänsä Wienistä kaiken, joten tietää voivansa auttaa. Sanoin turhautuneena, että harrastuksemme on geokätkentä ja etsimme täällä olevaa kätköä. Hän oli aivan ymmällä ja pyysi minua kertomaan kaiken tästä harrastuksesta. Jouduin kertomaankin aika paljon kunnes sain sanottua, että meillä on vain muutama tunti aikaa olla Wienissä ja haluamme todellakin löytää joitakin kätköjä, joten nyt lähdemme muualle etsimään. Parin tunnin päästä olimme käyneet syömässä ja löytäneet kolme uutta kätköä. Katsoimme parhaaksi lähteä aseman suuntaan ja sitten junalla lentokentälle, vaikka pari kätköesitettä poltti vielä taskussa. Ajattelimme, että varminta mennä tuomiokirkon aukion kautta, ettemme ainakaan eksy paluumatkalla. Kun lähestyimme aukiota niin sama Motzart asuinen nuorimies JUOKSI meitä vastaan. Sanoi odottaneensa koko ajan ja haluavansa nyt vastauksia moniin kysymyksiin ja sitten etsittäisiin kätkö yhdessä. Jankkasin hänen kanssan vielä pitkän tovin kunnes paappa osoitti tuskastuneena kelloaan. Silloin iskin hänen käteensä yhden etsimättä jääneen kätkön esitteen. Kääntöpuolelle olin tulostanut kätkön kartän. Hän tuijotti sitä aivan tyrmistyneenä ja sanoi: "Minähän tiedän tämän paikan." Sanoin silloin: "Totta kai tiedät. Wienhän on kotikaupunkisi. Luulet siksitoiseksi tietäväsi täältä kaiken, mutta minä Helsingissä tiedän enemmän. Tiedän, että kotikaupungissasi on salainen maailma, jota sinä wieniläinen et tunne. Kaikkialla, missä kuljet on geokätköjä. Kuljet päivittäin niiden ohi ajatellen: "Tiedän kotikaupungistani kaiken, etkä kuitenkaan tiedä salatusta maailmasta mitään". Hän tuijotti lumoutuneena paperia kädessään. Sanoin: "Nyt me lähdemme Helsinkiin". Hän juoksi vielä vähän matkaa perässämme hokien: "Kiitos, kiitos, kiitos." Tulikohan hänestä geokätkijää ??? Kirjoitin tuomiokirkon kätkön sivulle, ettemme löytäneet kätköä, mutta jos tapaamastamme henkilöstä tulee kätköilijä niin hän ei tule koskaan luovuttamaan yhdelläkään kätköllä.

Olisi muitakin tarinoita elävästä elämästä, mutta tämä tällä kertaa. :laughing:

mumma

Share this post


Link to post

Kesällä 2007 Helsingissä menin hakemaan yhtä kätköä urbaaniin ympäristöön ja siksi varhain aamulla ennen klo 06.00, jottei jästejä olisi liikenteessä. Etsin kätköä mahallani maassa maaten lasten leikkipaikan lähistöllä. Etenin kohti salaisia paikkoja.

 

Yhtäkkiä huomasin, että sauvakävelijä-mummo yllätti minut rysän päältä (kätköpurkki avattuna käsissä). Liikkeeni ovat muistuttaneet varmasti hyvin paljon epilepsiakohtauksen saanutta. Rouva kysyi, että onko jokin hätä. Kerroin sitten harrastuksesta lyhyesti hänelle. En ole varma, ymmärsikö hän kaikkea. Kiitin siitäkin, että hän tuli katsomaan, sillä olisinhan voinut olla oikea avun tarvitsija. Erosimme sitten hymyillen. Kun poistuin paikalta, vastaani tuli poliisiauto kevyen liikenteen väylällä ja noin klo 6 aamulla. Eivät kuitenkaan pysäyttäneet minua. Ehkä joku on kerrostalosta nähnyt etsimiset ja soittanut poliisit paikalle. ;)

Share this post


Link to post

Olimme mr:n kanssa piilottamassa Metsään meni kätköä pari viikkoa sitten.Nimi oli jo valittu etukäteen,mutta se minne mr halusi sen piilottaa, olikin enimmäkseen yksityisaluetta.Olimme ajelleet pitkään tietä, kun tuli vasta kyltti "yksityisalue", varo hevosia. Ei muuta kun mrs peruutti geokirpun(pieni vihreä polo) ja kun heitin ykkösen silmään, ei mitään tapahtunut.Ei kun lisää hanaa, kunnes mr tajusi, että olimme pudonneet mutaan.(suoraansanottuna pudonneet, wumps ja siksi mr ei huomannutkaan, että yritettiin sudittaa pois).Kamala kiroilu ja kaikki kamalat sammakot lensi mr:n suusta(hän ei kiihdy muuten, kun liikenteessä, tyyliin, mikä meihin viisaisiin suomalaisiin menee....)

Oli kamala myrskypäivä ja onneksi minulla oli kumpparit jalassa. Saatiin puupaloja pyörien alle ja minä heijasin autoa ja mr yritti päästä pois.Saatiinkin kirppu liikkeelle, ja mr jatkoi kiroiluhuutojaan. Riemastui vielä enemmän, kun minä positiivisesti lausahdin, että eikös ole hyvä ettei olla Volvolla(hänen aarteellaan).Siihen tuli sitten lenkkeilijä upouusissa lenkkareissaan ja puhtaassa lenkkipuvussaan. Bongasin heti lenkkarit oikein kunnon lenkkareiksi, joten ei iletty pyytää apua.Kuitenkin hän tarjoutui auttamaan.Heijattiin sitten yhdessä ja päästiin pois.Voi ei, ne lenkkarit oli karseen näköiset.Harmitti, etttei tajuttu kysyä voitaisko lähettää rahaa, että käyttäis pukunsa pesulassa jne. Hän jatkoi lenkkeilyään ja me käännyttiin pois. Niinpä Metsään meni kätkö sitten perustettiin sinne minne mrs sen oli halunnutkin :huh: .Silti kätkön nimi on nyt tosiaan tosi osuva, sillä se reissu meni täysin Metsään.

Mr:ltä olisi varmaan palanut hihat jos olisin ko jästille ruvennut ylistämään kätköilyn ihanuutta, joten tämä jästi varmaan jatkaa uraa juoksijana, sillä mission ei tullut täytettyä.

Share this post


Link to post

Kävin viime syksynä perheen kanssa Roomassa. Toiset jäivät ihmettelemään Vatikaania, kun läksin viipottamaan kohti läheistä kätköä "That dont belong here". GPS vei minut liikenneympyrän tyyliseen risteyskohtaan, jota saattoi kävellä ympäri jalkakäytäviä pitkin.

 

En tajunnut millään kätköä enkä vihjettä, rapelsin mielestäni kaikki paikat läpi. Kiire ja kuumakin oli. Joku mies istui läheisellä penkillä ja tuijotti kiinnostuneena ravaamistani liikenneympyrän ympärillä.

 

Lopulta hoksasin vihjeen ja kätkö olikin tosi hieno! Mutta voi, minulla ei ollut kynää eikä sitä ollut kätkössäkään. Ohi käveli nainen ja kysyin häneltä englanniksi kynää. Hänellä ei ollut, joten jäin odottamaan seuraavaa uhria.

 

Ohitseni kävelikin pian kaksi nuorta naista, joilta pyysin jälleen kynää lainaksi. Naiset kävivät kaivelemaan reppujaan ja juttelimme niitä näitä. He katsoivat hieman ihmeissään pientä paperiliuskaani ja yritin selittää heille geokätköilyn ihmeitä.

Toisen naisen vahingossa sanoma puolikas sana sai minut kysymään: "Where are you from?"

Vastaus oli "From Finland"

Sanoin, että "Sepä hauskaa!"

Hämmennys ja nauru oli molemmin puolista. Mutta niinpä vain sain markkinoida suomeksi hyvää harrastusta Rooman sydämessä ja Vatikaanin rajamailla :D

Share this post


Link to post

Minun uusin kokemukseni on ihan talvisesta suomenmaasta. Kovan lumipyryn jälkeen päätin lähteä kätköilemään Hämeenkyrön-Viljakkalan suunnille. Reissuun kuului ajelua jäisillä lumen peittämillä pikkuteillä autonavigaattorin arpoessa mitä ihmeellisimpiä reittejä.

Yhdelle kätkölle mennessäni huomasin, että tiet pienenevät koko ajan ja lopulta pölähdin erään maalaistalon pihaan. Sain käännettyä auton, mutta siihen sitten jäin. Tuuli oli puhaltanut kohdalle paksun lumikerroksen ja sen alla oli jää. Takaisinpäin piti lähteä ylämäkeen. Yritin siinä sitten saada vauhtia, mutta huonolla menestyksellä. Pihaan ilmaantui mies, joka tuli katsomaan touhuani. Minua vähän nolotti, kun olin sillä tavalla ajanut heidän pihaansa ja selittelin miehelle, että autonavigaattori toi minut vähän hassuun paikkaan. Mies siihen sitten vain totesi, että "ei tämä mikään hassu paikka ole, lumen alla vain on jäätä". Mies vähän työnsi autoa ja sain sen jälleen liikkeeseen. Pois ajaessa ainakin olo oli hassu. Näköjään maalla on totuttu, että joku voi noin vain pölähtää pihaan, eikä siinä ole mitään sen kummempaa ihmettelemistä.

Share this post


Link to post

Meillä kävi ja aika hassu tapaus tuossa vähän aika sitten. Nimittäin olimme etsimässä erästä kierrätyspaikan kätköä. Kiipesin roskiksen päälle että ylttäisin kätköön isä(Antti) seisoi siinä vieressä. sitten yhtäkkiä siittä kulkee joku koiran ulkoiluttaja ohi. minä hyppään roskiksen päältä pois. ja isä alkaa selittämään että"nuo lasiroskat kuuluu tuohon jen." Mies vähän katseli taakseen ulkoiluttaessa koiraa ja meinasi kävellä tolpaa päin.. ;) kun mies oli mennyt kiipesin taas roskiksen päälle ja sain kätkön! :)

Se koiranulkoiluttaja kyllä taisi ihmetellä mitä mä siellä roskiksen päällä teen... ;)

Share this post


Link to post

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0

×