Kettuvuori oli meikäläisen töppäilypaikka. Silloin en vielä omistanut oikeeta GPS:ää, vaan kanniskelin mukanani läppäriä ja semmosta magneetilla kiinnitettevää "GPS-hiirtä". Karttatulosteen avulla "pitäis olla lähettyvillä"-paikkaan könyttyäni virittelin sitten paikannusjärjestelmäni käyntiin. Kätkö näkyi olevan vajaan parinkymmenen metrin päässä. Purkille lähtiessäni tulin asettaneeksi sen gepsihiiren läppärini päälle. Jonkin aikaa sai tonkia ennenkuin purkki löytyi. Tuli sitten vielä otettua vähän pimeitä maisemakuviakin. Aikaa kului kaikkiaan ehkä vartti ja risat. Palailin sitten läppäriä pakkaamaan poistumista varten. Sehän oli kaatunut siniseen ruutuun. Yritin käynnistää uudelleen, mutta ei se tajunnut kovalevystä enää mitään. Ihmeen tukevasti istui magneettinen gepsihiiri koneen päällä. Olin ilmeisesti onnistunut asettamaan hyvän magneetin juuri kovalevyn päälle. Taisipa kovalevylle tapahtua todellinen perusnollaus kun jokainen bitti meni asiaankuulumattoman magneettikentän läpi ehkä 50000 kertaa. Eikä ole kone sen jälkeen suostunut kovalevyltä käynnistymään. Pitäis varmaankin yrittää ujuttaa sitä takuukorjaukseen.
Maisemista poistuessa tuli sitten vielä suositellusta pysäköintikolosta pois peruuttaessa päästettyä toinen takapyörä vähän liikaa ojan puolelle. Etuvetoisen toinen etupyörä jäi liian kevyesti kuormitetuksi, eikä siitä sitten eteenpäin päässyt. Auto tiellä poikittain. Yksin liikkeellä. Ei voi ajaa ja nostaa tai painaa auton kulmaa samanaikaisesti. Puolen tuntia siinä sai pimeessä leikkiä heppoisen tunkin kanssa, että pääsi liikkeele. Kotimatkalla oli lievästi hölmö olo.
Tämän seikkailun positiivinen seuraus oli se, että tuli sitten lopultakin hankittua läppärin tilalle oikea gepsi.
