Karvakuono

Oikein hyvää uutta vuotta 2007, kaikille kätköilijöille tasapuolisesti! Toivottavasti ensi vuosi on kätköilyn osalta antoisa Toivotteleepi: Karvakuono(t)

Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. Saisi tämä harrastajakunta hieman julkisuutta ja harrastaja määrät voisivat lähteä nousuun.. Kunhan vain ajankohta on sopiva niin voisin osallistua mukaan ihan mielelläni..(saisi julkisuutta ja tutut olisivat "kateellisia" ).

135. Melkein kuin valtion aamut, mutta niitä on vielä paljon enemmän Meitä on kuitenkin aika monta ja lisää mahtuu joukkoon tummaan Vielä muutama ja menee 150 rikki. Siinä on jo tavoitetta...

Sitä on itsekin kohdannut luonnossa liikkuessaan jos jonkin laista eläjää ja olentoa.Yksi mieleen painuvimpia kertoja oli,kun olin kerran isäni kansssa etsimässä viirupöllön pesäpuuta mummolan metsissä.Lopulta se löytyi,pienen etsimisen jälkeen.Ensin ei pesän pariskunta ollut paikalla, mutta pienen pälyilyn jälkeen isäni löysi emännän meidän selän takaa.Siellä se istui oksalla ja puntaroi tulijoiden aikeita.Itse en nähnyt missä pöllö istui,mutta pian huomasin.Isäni veti minut kiireesti hartioista maahan,kun pöllö oli päättänyt "hyökätä" pesälleen. Siinä se sitten istui n.10metrin päässä meistä ja naksutti äkäisenä nokkaansa. Silloin meille tuli kiire ja otimme jalat alle,kiireenvilkkaa,taakse vilkuilematta. Tamä tapahtui joskus -90-luvulla. Nykyäänkin vierailen samalla paikalla,koska lajin yksilöitä pesii alueella edelleen.Viimeisin kohtaaminen on toissa kesältä,kun olin kuullut pöllön taas pesivän pihan läheisyydessä. Oli jopa vaaninut alkukeväästä hiiriä pihapellon sähkötolpassa. Aika rohkea veijari.. Mieli tekisi kohdata maakotka luonnossa,mutta on vielä toistaiseksi jäänyt kokematta. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa... Kukapa sitä tietää.. Semmoisia kohtaamisia luonnon kanssa.

Heräsi tuossa mieleen, kun täällä valtion palveluksessa on joutunut tekemisiin noiden koirien kanssa(itsekin kouluttaudun ns."SOTAKOIRAKSI" ) ja on puhuttu jäljestämisestä/etsimisestä. Siitä rupesin ajattelemaan, että voisikohan olla mahdollista kouluttaa omasta "turresta" mestari etsimään kätköjä? Inakin se vaatisi kyllä aikaa ja malttia. Näitä "meidän koiria" on koulutettu aika kauan omiin tehtäviinsä. Yksi ohjaaja sanoi kouluttaneensa omaa koiraansa 2,5-vuoden aikana n.500 tuntia. Siinä saa tehdä pitkiä päiviä, että tulosta tulee. Meidän pojulla(lempinini) kyllä riittäisi energiaa ja virtaa ulkoiluun ja yhteiseen ilonpitoon, mutta omistajien puoli on hiemen toinen. Pakko myöntää,että on hieman laiskistunut ja pitäisi ulkoilla enemmän. Pysyisi virkeänä ja saisi ilmaista liikuntaa.Miettikääpä sitä...

Tietysti koira!!! Kissat kun kiintyvät paikkoihin, mutta koirat ihmisiin.Tänään sen taas huomasi kotiin saapuessa kuinka pihaportista laukkasi iloinen veitikka vastaan. Kyllä siinä oli molemminpuolista jälleennäkemisen riemua havaittavissa.Tiedossa on taas viikonlopuksi rattoisia aamu- ja iltalenkkejä(arkisin lenkityksestä vastaa puolustusvoimat ).Tietysti erittäin hyvässä seurassa. Tilanne kiristyy...

Mieluisin kätkö tähänmennessä lienee Laulava Mörkö. Se oli ensimmäinen kätkö jonka löysin liityttyäni mukaan toimintaan. Olen jo aikaisemminkin löytänyt joitakin kätköjä, mutten logannut niitä. Laulavan Mörön maasto oli mieleenpainuvaa ja aurinkoisen sään ansiosta paikka oli upea . Ehkäpä niitä hienoja kätköjä tulee vielä lisää. Lullavuoren kätkön oletan olevan hieno.

Heips vaan kaikki geokätköiliät! Heräsi tossa mieleen ajatus tästä "harrastuksesta". Olen päässyt viimepäivinä paneutumaan kyseiseen toimintaan hieman paremmin,(kiitos erään varsin tutun kätköilijän ) ja tuloksena on liittyminen mukaan toimintaan. kätköily on erittäin mukavaa ja sen tuomat lisäedut ovat vain iso plussa. Varsin mukavaa ajanvietettä. Omalla tavallaan jännittävää ja haastavaa.Ennenkaikkea kuitenkin hauskaa.Ainakin minusta. Mitä mieltä te muut olette tästä harrastuksesta?