Lähdimme sisko-tytön kanssa pienelle iltalenkille, omistin GPS:ää toista päivää ja tietysti se piti ottaa mukaan... hehkutin kuinka näemme siitä kulkemamme matkan ja nopeuden Reitin varrella kartalleni ilmestyi äkkiä Boijen kätkö Tampereella ja ajattelin demottaa vähän enemmän sisarelle uutta harrastustani. Valitsin GoTo ja kuljin vasta-alkajan vilpittömyydellä nenä kiinni ruudussa puskiin kompastellen kohti kohdetta... luettelin ääneen metrejä kohteeseen... 8... 6, 4,3... siinä vaiheessa syöksyin nurkan takaa keskelle jästilaumaa, joka oli parkkeerannut kenneleineen noin +-1 metrin tarkkuudella keskelle kätköä. Laite taskuun, ripeä suunnanvaihdos, läheisen puun juurelle "venyttelemään" ja tekemään tilannearviota... noin 8-10 eri-ikäistä ja -kokoista jästien edustajaa (kaikilla koirat, jotka tappelivat keskenään) lörpöttelivät iloisesti ja vailla pienintäkään kiirettä koiriensa erilaisista siittämisistä....
Keskitin kaiken tahdonvoimani siirtääkseni kyllästymiseni heihin ja aiheuttaakseni ryhmälle sopivan dislokaation, tuloksetta. Jaksoimme "venytellä" noin vartin, jonka jälkeen teimme vielä toisen vartin lisälenkin lähistöllä. Kun sama hekotus kuului jo kaukaa, valitsimme suunnan takaisin kotiin ja hammasta purren totesin olevani vielä tässä lajissa sen verran aloittelija, ettei pokka kestä mennä penkomaan puskia tuollaisen ringin keskelle...
C