Kettu

Virittelin taannoin mielessäni murhamysteeriä sisältävää kätköä, jonka sijoituspaikaksi olisi sopinut hyvin legendaarisen Kakolan vankilakukkulan seutu. Ajattelin kyllä maalaisjärjelläkin, että vankilan kanssa samalle mäelle piilottaminen -vaikkakin selvästi vankilan liikkumiskieltoalueen ulkopuolelle- voi olla hiukan arveluttavaa, mutta päätin kuitenkin kysyä vankilan puolelta mielipidettä. Vastaus oli odotetusti, että kieltää ei virallisesti voi, jos pysyy "asiaton liikuskelu kielletty" alueen ulkopuolella, mutta että missään tapauksessa piilottamista näköetäisyydelle vankilasta ei voi pitää suotavana, ettei herää turhia epäilyjä. Poliisit saattavat kiskoa hernettä ylähengitysteihinsä saman logiikan mukaan. Lisäksi näkemäni poliisitalot Suomenmaassa ovat lähes poikkeuksetta kohtuullisen tylsännäköisiä taloja, joten ajatus siitä, että geokätkö olisi jossain näkemisen arvoisessa paikassa varmaan täyttyy melko harvoin...? Itsekin olen jossain määrin viehättynyt jästien harhautuksesta vilkkailla paikoilla, mutta luulen, että tämän tyyppisiä kätköjä voisi perustaa mielenkiintoisemmille ja vähemmän arkaluontoisillekin paikoille.

Hyvähyvä. Tuossa on oikea asenne! Ja hyviä tekstejä oletkin saanut aikaiseksi!

Borrelioosihan ei ole välttämättä kovin vanha tauti -voisi selittää sen, että tuhansia vuosia tapahtuneet vaeltelut eivät ole sitä enempää vielä sekoittaneet. Aiheuttaja, spirokeetta, on löydetty 80-luvulla ja kirjallisuuden perusteella taudinkuva tunnetaan n. 100 vuoden takaa. Tärkeimpiä punkkien isäntäeläimiä ovat metsämyyrät ja muut pienet viipeltäjät, jotka eivät kaiketi vaeltele kovin pitkiä matkoja. Sekin voisi selittää paikallisia tihentymiä. Esim. että vierekkäisillä saarilla borreliakantajuus punkeissa voi olla täysin eri luokkaa. Hmm... ehkä toiseen saareen on uinut infektoitunut hirvi...? Lisäksi luin, että koska sukukypsät naaraspuutiaiset imivät verta vain yhdestä eläimestä, ne eivät voi siirtää tautia suoraan sairaista eläimistä terveisiin. Taudinaiheuttajat siirtyvät tautia kantavissa naaraspunkeissa niiden jälkeläisiin ja vasta niistä toisiin eläimiin. Siirtymistie vaikuttaa siis melko hitaalta ja voisi myös selittää esiintyvyyden jakautumista. Tosin tarttuminen nymfivaiheessakin oletetaan mahdolliseksi. Varsin mielenkiintoinen tauti. Ja hupaisaa tuo entisajan lääketieteellinen tutkimus. Ihoproffa Sonck Turusta demonstroi borrelioosin infektiivisen luonteen onnistumalla tartuttamaan veriteitse taudin sairaasta ihmisestä itseensä. Sonckin pöpö kuulemma parani itsekseen, kun taas taudin lähde sai vakavia neurologisia komplikaatioita. Melkoista tyhmänrohkeutta yhden julkaisun tähden!

Juu. Samaa mieltä. Suomenkielinen vihje on joskus hyvin tärkeä. Meinasi jäädä eräskin kätkö loggaamatta, kun en tiennyt, että "stump" tarkoittaa kannon lisäksi juurakkoa. Etsin pelkästään kannoista enkä tajunnut juurakoihin kurkistella ollenkaan. Eikä minun mielestäni englanninkielinen kätköselostus ole mitenkään liioittelua tai suomettumista, kun kyseessä on kansainvälinen harrastus ja ulkomaalaisia meilläkin päin liikkuu kätköjen perässä. Voihan englanninkielinen teksti olla vaikka hieman yksinkertaisempi ja suppeampi, jos kielenkannattimet eivät vieraalla kielellä niin sujuvasti helsky. Mutta eipä se kyllä suomalaiselle suuria vaikeuksia tuota pyöräyttää tekstiä äidinkielelläkin, eli kannatan molempien kielten käyttöä. Täytyykin tarkistaa miten omien kätköjen kielipolitiikan laita olikaan...

Punkkejahan on Suomessa koko maassa ihan pohjoista Lappia lukuunottamatta. Eläimet vaeltelevat paikasta toiseen punkkeja nahassaan (ja borreliaa veressään) ja ihmiset tietysti myös. Ilmaston lisäksi esiintyminen vaihtelee esim. kasvillisuuden mukaan (karulla ja kuivalla kallioalueella vähemmän kuin kosteassa ja rehevässä pusikossa) ja kuivana kesänä vähemmän kuin tällaisena märkänä... Borrelioosin kantajuus vaihtelee alueelta toiselle, mutta sekaantunee sekin jonkin verran väistämättä. Eiköhän se paras punkinvastainen toimi ole kunnon syyni illalla. Samalla voi vaikka elävöittää parisuhdetta...

Jos punkki (tai paarma) puree, ei kannata heti hermostua, että nyt on saanut Lymen taudin. Hoito on tujuhko antibioottikuuri 15-30 päivän ajan, eikä se ole aiheellinen pelkän puremahistorian takia. Hoitoa kaipaavat primaarivaiheessa ne, joilla on yli 5 cm läpimittainen erythema migrans -ihottuma punkinpiston kohdalla vielä viikon kuluttua puremasta. Pelkkä muutamassa päivässä katoava paikallisreaktio ei borrelioosia tarkoita. Toisaalta, asiaa mutkistaa se, että aivan kaikki borrelioosin saaneet eivät erythema migransia saa... Laboratoriodiagnostiikka vasta-aineista on mahdollinen n. 3 viikon kuluttua puremasta.

Omalla kohdallani hyttyset ovat muutaman kerran lyhentäneet ajateltua loggausta kätköpaikalla. Ei tosiaankaan innosta suoltaa esseetä verenimijöiden inistessä ympärillä... noissa samaisissa kohteissa on taitanut sitten myös kätköpaikan ihailu jäädä toivottua lyhyemmäksi. Olen myös nähnyt muiden tyhjentäviä loggauksia tyyliin "Lots of mosquitoes. TNLN."

Tänään taisi olla ensimmäinen kerta, kun lähdin kätköilemään sateella. Ei sikäli, että olisin sokerista tehty, mutta ehkä hiukan mukavuudenhaluinen olen kuitenkin, enkä aivan tarpeeksi addiktoitunutkaan... Toisaalta haluaisin myös nauttia täysillä niistä mukavista paikoista, joihin kätköillessä päätyy ja huonolla ilmalla maisemat ym. ovat auttamatta aurinkoista päivää ankeammat.

Krediitit tulevat ainakin Texas Geocachingin osalta aivan automaattisesti mukaan. Logojen alla lukee Generated by The Selector ja tekstistä on linkki generaattoriin.

Olin juhannusaaton vietossa Perniössä, Teijon ulkoilualueella. Ehdottomasti kätkön -tai useammankin- arvoinen paikka! Alueella lienee myös muuta kätkötettävää, mm. ruukkialueita. Lisätietoa Teijon matkailualue.

Eilisellä kätkönpiilotusretkellä hirvi uida polski veneen keulan ohi kuin paraskin janisievinen. Enpä ole moista ennen nähnyt.

Omista 20 kätköstäni 1 on kadonnut alueen metsänraivauksen yhteydessä, 2 citykätköä kaiketi jästin matkaan ja 2 on kadonnut sen jälkeen, kun lokikirjaan on ilmestynyt jästiltä terveisiä, että on löytänyt purkin. Eli samaa mieltä Morganin kanssa, että kannattaa piilottaa kätkö heti toiseen paikkaan kun joku jästi sen on löytänyt/ryövännyt. Kyllä se silloin on silloin mitä todennäköisimmin liian helppo piilo.

My first not logged is Jeo&Kirsi's new cache Rahapuu. It's only 23 km away, but I'm not as keen on geocaching anymore as to drive there just for the cache. But in a week or so I believe I'll drive to that direction and then I'll naturally go for it. Then comes Katvil's cache on the island of Seili within about 30 km. The cache appeared just a few weeks after my first -and perhaps last- visit to Seili! A pity that it went "wrong order"... Seili is well worth a visit, but perhaps not so soon after the last one. And close to my other "base" Lahti I still haven't found vikunja's Pirunpesä despite 3 attempts. But I'm going to manage yet this summer!

Kiva sivu. Kyypakkauksen tehoa ei ole mehiläisten/ampiastenkaan pistoissa osoitettu. Antihistamiinista saattaa olla apua. Paikallisreaktioon auttaa ehkä parhaiten jääpakkaus ja kipulääke. Ja ne tietysti, jotka ovat todella allergisia pistoille, kantavat mukanaan Epipen -adrenaliinipiikkiä vakavan allergisen reaktion (anafylaksian) varalta. Kullaanvuori -kätköni maastossa mainostetaan muuten lymyilevän runsaasti kyitä. Yhtään en ole siellä kyllä itse nähnyt.

Hyvältä näyttävät sivut. Kalman&Kettu (tuolloin Sitruuna) yhteishaastattelu Etelä-Suomen sanomissa löytyy täältä http://www.ess.fi/cgi-bin/uusinetlari/uuti...ttu=10725164604 mikäli se listaan lisätään.

Lyhyt oppimäärä karhunkohtaamisetikettiin löytyy kätköni Metsänkuninkaan vanki kuvauksesta. Kyseisellä kätköllä opit lienevät tarpeen ...

Niinpä. B-hepatiittirokote ei kai ole hätävarjelun liioittelua, jos etsii kaupunkikätköjä. Kaikenlaista huumeneulaa on liikkeellä...

Jee, jee. Hunttikerhoon kuuluu nyt Repolainenkin. Satanen napsahti eilisellä pistäytymisellä Uudellamaalla. No, myönnetään, että tässä luvussa on mukana 4 locationlessia ja 1 virtuaali. Locationlesseista 2 kuitenkin laskisin mukaan kunnollisiksi kätköiksi (Where's in a name ja Historic synagogues of the world) koska panostin normaalia enemmänkin niiden "löytämiseen".

Pistäydyin tänään Länsi-Uudellamaalla, ja tuli mieleen, että Mustion ja Fagervikin ruukkialueet kartanoineen olisivat kätkön arvoisia paikkoja.

Kyllä kyyhyn kannattaa aikuisenkin suhtautua kunnioituksella (muttei tietenkään hysterialla). TYKS:issä tehtiin takavuosina aiheesta tutkimustakin, ja puremasta aiheutui vakava sairaustila 33 %:lle aikuispotilaista, eli kyynpurema voi olla hengenvaarallinen myös aikuisille. Kannattaa siis aikuisenkin hakeutua ainakin terveyskeskusseurantaan.

Kyypakkauksen tehosta ei ole tutkimusnäyttöä. Tärkeintä ensiapua tapahtumapaikalla onkin rauhoittaa uhria ja kehottaa häntä olemaan mahdollisimman liikkumatta. Puremakohtaan ei pidä koskea. Vanhan kansan konstit, viiltely, imeminen tms. ovat tehottomia ja vaarallisiakin (mm. puremahaavan infektoituminen). Raaja pitää immobilisoida jollakin improvisoidulla lastalla ja pureman uhri tulee myös kantaa pois tapahtumapaikalta, vaikka se aiheuttaisi hieman viivytystäkin. Kiristyssiteen käyttöä ei myöskään suositella, koska väärin sidottuna se voi jopa edistää myrkyn kulkeutumista imuteitä pitkin. Muistakaa kaikki kätköilijät tsekata, tarviiko jäykkäkouristusrokotus päivitystä!

Juuei. Olkaa huoleti. Tiedän kyllä, ettei ruokaa ole kätköihin laittaminen. Kyseessä on omatekoinen jääkaappimagneetti, jonkalaisia olen ajatellut kätköihin laittaa. Kyllä sen siellä vitriinissä varmaan tunnistaa syötäväksi kelpaamattomaksi.

Pystytin pääsiäisenä yhden vitriinin pienoisnäyttelyn harrastuksestamme Lahden pääkirjaston aulaan. Toivottavasti senkin avulla joku sielu saataisiin mukaan. Näyttely pysyy n. kuukauden. Heh... annoin periksi valtavirralle, ja käytin sanaa geokätköily.

Aika helppo määritelmä korrektille traumalle on varmaan se, jos joku muu on jo sen noteerannut muistolaatalla. Silloinhan selvästi halutaan, että paikalla käydään.

Itselläni on yksi hautausmaakätkö, jossa ajatuksena on tuoda esille muutama mielenkiintoinen/merkityksellinen hauta. Muissa on kai kuoltu tautiin tai vanhuuteen, mutta yhteen liittyy kielipoliittinen murha ja toinen on sankarivainajien muistomerkki. Kaikin puolin tarkoituksena on ollut kunnioittaa visiittikohteisiin haudattuja ihmisiä ja pieneltä osaltaan myös estää heidän unohtumisensa. Vein pyhäinpäivänä kätkön haudoille kynttilätkin vähän niinkuin kiitokseksi. Rajanveto luonnollisesti jää epäselväksi ja varmaan kollektiivisten ja historiallisten tapahtumien yhteydessä ollaan turvallisemmilla vesillä. Mielestäni on perusteltua tehdä kätköjä myös traagisilla teemoilla, jos tarkoituksena on pysähdyttää lajin harrastajat silloin tällöin miettimään jotain tällaista tapahtumaa, mutta pilipalirihkaman vaihtelu jossain murha- tai onnettomuuspaikalla saattaa kuulostaa aika oudolta... Ehkä tämmöisillä "vakavilla paikoilla" voisi olla vaan lokikirja tms?